Keski-Suomen erotuomarikerho ry

Kauden koulutukset on pidetty ja osanotto on ollut lievä pettymys. Jatkokursseille osallistui kuutisenkymmentä tuomaria, mikä tarkoittaa sitä, että pelejä saa viheltää tänäkin kesänä ihan niin paljon kuin haluaa. Peruskursseista toinen jouduttiin perumaan vähäisen osanottajamäärän perusteella, mutta Äänekoskella pidettiin kurssi, jolle osallistui parisenkymmentä henkilöä. Valitettavasti osanottajien ikä oli pikkuisen alhainen siinä mielessä, että heitä voitaisiin ajatella aktiivituomareiksi tässä aivan lähimpien vuosien aikana.

Aavistuksen nihkeä osanotto kursseille ei tietenkään ole mikään suuri yllätys ja asiasta on käyty keskustelua myös piirin ja kerhon välillä. On selvää, että seurojen täytyy aktivoitua myös erotuomarirekrytoinnissa, sillä muuten tuomarit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Nyt paine kohdistuu liiaksi kilpailupäällikköön ja meihin tuomareihin, eivätkä seurat pääasiassa edes tunnista tätä kilpailutoimintamme yhtä suurinta ongelmaa.

Kauden ensimmäisiä pelejä pelataan kaikilla sarjatasoilla ja Veikkausliigakin pyörähtää käyntiin lopulta ensi viikolla. Omien miesten suhteen ainut merkittävä menetys koettiin Kakkosen kohdalla, kun Väärälän Mika joutui luopumaan tehtävistä jo ennen kauden alkua. Näin vanha sotaratsu Aapajärvi jatkaakin Kakkosessa normaaliin tyyliin. Sähköisen pöytäkirjan käyttöönotto on sähköistänyt myös toimihenkilöt liiton sarjoissa ja opettelua on asian suhteen itse kullakin. Suosittelen tavaamaan ohjetta huolellisesti ennen ensimmäistä liiton peliä. Ja varautukaa siihen, että ongelmia tulee siitä huolimatta.

Muistakaapa myös päivittää esteenne asettelijaan, niin että ei sitten tule yllätyksiä sen suhteen.

Sitten blogin kansainvälinen pläjäys:
Eurooppaliigan puolivälierissä nähtiin pari päätytuomareiden kautta tullutta rankkarituomiota (PSV-Benfica, Twente-Villareal), jotka menivät mallikkaasti oikein. Lisäksi nähtiin Jonas Erikssonin johtaman ruotsalaistiimin mallisuoritus joukkonahistelun selvittämisestä ottelussa Braga-Dynamo Kiev.

No, entäpä sitten viikon kuuma peruna eli Realin ja Barcan välinen ottelu. Ottelussahan sinänsä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Kaikille jalkapalloa seuraaville on ollut tiedossa faktat: 1) Pepe pelaa silloin tällöin sikaa, 2) Sergio, Pedro ja Alves ovat eräitä kenttien suurimmista feikkaajista ja 3) Mourinho on median suosikkipoika räväköine kommentteineen. Siinä ei siis mitään yllättävää. Mitä sitten tulee itse suurinta keskustelua osakseen saaneeseen aiheeseen eli Pepen ja Alvesin väliseen pallontavoittelutilanteeseen. Oli kontakti tai ei, kyseessä oli Pepen puolelta kohtuuton voiman käyttö, joka selvästi sisälsi vastapelaajan loukkaantumismahdollisuuden. Niinpä pidän tuomiota koulutuksellisesti oikeana. Tuomion perusteista sen sijaan voidaan keskustella. Mikä aiheutti tässä tilanteessa ongelman, oli se, että Alves teeskenteli loukkaantumisen, mikä todennäköisesti vaikutti saksalaistuomarin ratkaisuun tilanteesta (ainakin itselleni jäi vähän sellainen kuva), sillä hänhän oli varsin kaukana tilanteesta. Alvesillekin olisi siis tarvinnut kaivaa esiin varoitus. Tosin, sen toteaminen, että oliko kontaktia vai ei, oli ilman videonkäsittelyn eksperttiosaamista mahdotonta, joten siinä mielessä annan tuomaristolle jopa synninpäästön asiassa.

Alvesin ja muidenkin filmaajien olisi syytä miettiä, millaista hallaa he lajille tekevät – tuskinpa miettivät. Mihin saksalaistuomariston sen sijaan olisi pitänyt puuttua jämäkämmin, olivat jatkuvat perusteettomat torikokoukset, joita oli runsaasti ilman, että niistä olisi tullut kenellekään varoituksia, vaikka tilanteisiin vaellettiin pitkien matkojen päästä. Saapa nähdä, kenet laitetaan puikkoihin tiistaina, kun alkusopatkin kiehuvat vielä varsin kuumina. Rosetti, Busacca, Webb…?

Kunnioitus. Respect.

Se on ollut esillä paljon UEFA:n sosiaalisen vastuun kampanjassa, joka lanseerattiin suurelle yleisölle 2008. Kunnioita erilaisuutta, kunnioita peliä, kunnioita ympäristöä, sanotaan kampanjan iskulauseessa. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että kampanjalla on hyvä sanoma.

Yhtä kaikki, saamme viikoittain kuulla ja lukea, kun öykkärivalmentajat ja -pelaajat avaavat auliisti sanaiset arkkunsa ja latelevat sen kummemmin ajattelematta totuuksia siitä, kuinka surkea erotuomarin esitys oli ollut ja kuinka törkeä vastustajan taklaus oli ollut. Tietysti samaan yhteyteen voi vielä liittää piikin ihan mistä vain, mikä nyt sattuu mieltä hiertämään.

Ymmärrän, että näihin positioihin liittyvät huipulla suuret paineet ja mediapeli, jota varsinkin huippuvalmentajat pelaavat innokkaasti. Toivottavasti nämä julkkikset edes kotona voivat peilin edessä myöntää, että heidän esiintymisillään ei välillä ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa.

Samoin on valitettavasti pelaajien laita. Ihmettelen, että pelaajat viljelevät toistensa työvälineitä vahingoittavia taklauksia tuosta vain, pelistä toiseen. Mitä liikkuu siellä päiden sisällä? Ei ainakaan kunnioitus. Piittaamattomuus ja halveksunta kylläkin. Tietysti jotkut liikkuvat kentillä vintti niin pimeänä, että ylipäätään minkäänlainen ajattelu on mahdotonta.

No, entäs me erotuomarit sitten? Meidäthän erottaa huipputasolla pelaajista ja valmentajista nimenomaan se, että emme ole pelien jälkeen pressitilaisuuksissa laukomassa ”totuuksia” näistä asioista ja tarjoilemassa medialle seuraavan päivän lööppimateriaalia.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että joku huipputuomari saisi tarpeekseen ja kävisi pressissä haukkumassa sekä valmentajat ja pelaajat pystyyn.
”Miten sä voit ketään tuomaria arvostella, kun et ole ikinä viheltänyt peliäkään. Sun sääntötuntemus on niin aataminaikaista, että eikö sua hävetä. Ammattilainen mukamas.”
tai
”No, kaverilla oli matsissa ainoastaan 7 avopaikkaa laittaa pallo häkkiin, mutta ilmeisesti 160 000 egeä viikossa ei ole riittävästi tuon tehtävän hoitamiseen. Joillakin työpaikoilla tuollaisista munauksista saa kenkää. Mitä sitten tulee siihen pilkkuun, mitä mukamas en viheltänyt, niin totean vain, että harvoin olen nähnyt tuon kokoisen jätkän vinkuvan niin säälittävästi filmausyrityksessään.”

Meidän rooliimme ja tapoihimme tämä ei kuitenkaan kuulu, sillä selittely tai syyttely julkisuudessa ei tee lajistamme parempaa. Käytäntö sopisi ehkä muillekin.

Kotimainen kausi lähestyy ja niin tekevät myös vuosittaiset koulutukset. Kerhon sisällä olemme jo aloittaneet kuukausikerhot, joista ensimmäisessä Vesa Pohjonen luennoi yhteistyöstä sidosryhmien kanssa. Yhteistyö tulee olemaan myös yksi piirin jatkokurssien aiheista, sillä se on yksi toimintamme kulmakivistä ja valitettavasti siihen usein suhtaudutaan varsin välinpitämättömästi.

Tullaan paikalle, kun tullaan ja sellaisessa varustuksessa, kun sattuu olemaan – huolimatta erotuomarin antamista ohjeista. Sitten, kun ollaan jo valmiiksi vähän myöhässä, aletaan vielä hoitelemaan jotain asiaa puhelimitse ja laiskasti kirjoittelemaan kuitteja, jotka nekin erotuomari oli pyytänyt kirjoittamaan valmiiksi. Tässä vaiheessa erotuomari on jo kyllästynyt odottamaan ja on itse käynyt vaihdattamassa rikkinäiset maalit toisiin ja hoitamassa vaihtopenkit sekä kulmaliput kentälle, jossa yllättäen on samat puutteet, mistä kenttähenkilökuntaa on jo useasti kauden aikana huomautettu. Ja tämän häslingin jälkeen on vielä aikaa ruhtinaalliselle 10 minuutin lämmittelylle, jonka aikana avustavatkin vihdoin vaivautuvat paikalle.

Se, että Huhtasuolla asiat eivät valittamisesta ja huomauttelusta parane, on jyväskyläläisen jalkapalloyhteisön yhteinen rasite ja häpeätahra kaupungin liikuntapalveluiden muuten varsin yhteistyökykyiselle henkilökunnalle. Se, mitä tapahtuu erotuomarijoukkueen sisällä, on taas meidän jokaisen vastuulla. Niinpä peräänkuulutan ryhtiliikettä yhteisten ottelutapahtumien hoitamisessa. Asiat kyllä tunnutaan tietävän ainakin teoriassa, mutta jostain syystä niiden vieminen käytäntöön on usein puutteellista. Vaatimustaso ei ole ylivoimainen, kyse on ainoastaan halusta ja kurinalaisuudesta tehdä asiat hyvin.

Samaisessa kuukausikerhossa piirimme kilpailupäällikkö Mika Järvinen kävi juttelemassa viime kaudesta sekä vuoden lopulla tehdystä seuratutkimuksesta, jota tässä vielä hieman kommentoin.

Mika oli koostanut esitykseensä erotuomariutta ja pelinohjaajia koskevien kysymysten vastausprosentteja, joista ei käy ilmi mitään sinänsä erityisen yllättävää kokeneen erotuomaritoimijan silmin katsottuna. Rivien välistä on luettavissa, että pelinohjaajatoiminta on seuroissa edelleen varsin epäjärjestelmällisesti hoidettua, vaikka pelinohjaajakoulutus ja -kokemus nähdäänkin selkeästi tärkeänä osana jalkapalloa. Niin ikään erotuomareiden rooli nähdään tärkeänä osana peliä ja pelaajakehitystä.

Pelinohjaajakoulutuksen liittymisessä erotuomarikoulutukseen sekä piirin, seurojen ja erotuomarikerhojen yhteistyössä nähdään paljon puutteita ja tähän kolmioon näyttää sisältyvän myös paljon epätietoisuutta, sillä ”en osaa sanoa” -vastaukset ovat korostuneet merkittävästi.

Itse näen, että suurimmat kehittämismahdollisuudet voisivat olla yhteistyömallissa, missä seuratoimijoille annettaisiin nykyistä enemmän tietoa erotuomaritoiminnasta, jolloin seuroissa olisi mahdollista aikaisempaa paremmin ja järjestelmällisemmin tukea potentiaalisia pelinohjaajia tiellä kohti varsinaista erotuomariutta. Mikäli tällaista tukea ja taitoa ei pelinohjaajien jokapäiväisestä toimintaympäristöstä löydy, on todennäköistä, että mahdollinen erotuomariura ei ota tuulta alleen.

Erotuomarikerho (yhteistyössä piirin kanssa) on aina valmis tarjoamaan neuvoja sääntöihin ja erotuomaritoimintaan liittyen. Valitettavasti kysyntäpuolella ei ole ollut kovinkaan vilkasta, mikä käy ilmi esimerkiksi seuroille pidettyjen sääntöluentojen määrästä.
Vuonna 2010 niitä pidettiin tasan 1.

PIIRIN TALENTTIEROTUOMARIRYHMÄ

Tervehdys kaikille ja omasta puolestani oikein hyvää alkanutta vuotta ja tulevaa jalkapallokautta. Kauteen valmistautuminen on menossa jo kovaa vauhtia. Harjoitusotteluita alkaa olla jo paljon ja Suomen Cupiahan on pelattu jo tammikuusta alkaen.

Yhtenä puheenaiheena erotuomariyhteisössämme on kuluneen talven aikana ollut talenttierotuomariryhmä ja tässä valotan teille sitä, mitä olemme nyt tekemässä ja mistä asiassa on kyse. Aina, kun muodostetaan tai valitaan joitain ryhmiä, niin se herättää kiinnostusta ja keskustelua.

Pohdimme viime keväänä talenttiryhmäasiaa SPL:n Keski-Suomen piirin erotuomarivaliokunnassa ja kerhon näytettyä asialle vihreätä valoa, päätimme ruveta tuumasta toimeen. Projekti on kaksivuotinen ja se tehdään yhteistyössä piirin ja erotuomarikerhon kesken. Ryhmän vastuullisena vetäjänä toimii allekirjoittanut yhdessä Janne Kaurasen ja Ville Koskiniemen kanssa.

Valintaprosessi ryhmään suoritettiin syksyn aikana haastattelujen perusteella. Sitoutuminen kaksivuotiseen projektiin oli avainasia. Tavoite on luoda valituille henkilöille valmiudet liittotuomaritasolle, erikoisaet-tasolle tai naisvaliotasolle siirtymiseen. Ryhmän kokoonpanoksi tuli lopulta viisi erotuomaria, joista kolme on miestä ja kaksi naista. Ryhmään valittiin Anna Lee, Minka Vekkeli, Jesse Kananen, Mikko Keskinen ja Ville Minkkinen.

Koulutus aloitettiin marraskuussa, jolloin ryhmän jäsenille pidettiin fyysisen kunnon testit. Joulukuun koulutuksessa Henri Lehto KIHUlta kertoi sitten perusteita fyysisestä harjoittelusta. Tammikuun koulutuksessa Ilkka Koho oli kertomassa erotuomariudesta ja tilaisuudessa oli läsnä myös ryhmän ulkopuolelta kutsuttuja erotuomareita ns. täsmäkoulutuksessa. Myös tulevaisuudessa joihinkin ryhmän koulutustilaisuuksiin tullaan kutsumaan muitakin erotuomareita heille katsotun tarpeen mukaan. Helmikuussa Janne Kauranen ja Ville Koskiniemi tekivät ryhmäläisille selvää avustavan erotuomarin toiminnasta. Lisäksi Koskiniemen Ville on opastanut porukkaa fyysisen harjoittelun saloihin parilla Monnarilla tehdyllä yhteisharjoituksella. Kevään aikana tullaan järjestämään vielä pari yhteistä kokoontumista. Ryhmän jäsenet pitävät kauden aikana tehdyistä harjoituksista harjoituspäiväkirjaa sekä kokoontumisista kirjoitetaan oppimisipäiväkirjoja. Kauden aikana toiminta keskittyy ottelutapahtumiin ja niistä annettaviin palautteisiin.

Kuten jo mainitsin aiemmin, tarkoituksena on luoda edellytyksiä kehittyä erotuomariuralla. Kaikkihan kuitenkin riippuu henkilöistä itsestään. Tämä ryhmä ei takaa kenellekään ns. ”taivaspaikkaa”. Ryhmään valituissa on kouluttajien tahoilta havaittu tietty potentiaali, mutta me kouluttajat emme päätä sitä, ketkä saavat vaativimpia tehtäviä erotuomariurallaan, vaan meidän on ainoastaan tarkoitus antaa ryhmäläisille tiettyjä valmiuksia vaativampiin tehtäviin. Niiltä, joita ei valittu ryhmään, eivät ovet ole suljettuja ylöspäin. Kaikki riippuu siis erotuomareista itsestään ja siitä, miten toiminta erotuomarina tai avustavana erotuomarina sujuu. Kehotankin kaikkia satsamaan entistä enemmän harjoitteluun ja itsensä kehittämiseen. Näihinhän kerhossamme on mahdollisuus ainakin salivuoron, yhteislenkkien ja kuukausikerhojen muodossa.

Mikäli en selventänyt ryhmään liittyviä faktoja tarpeeksi ja teille tuli kysyttävää asiasta, vastaan mielelläni kysymyksiinne. Kaikille oikein paljon tsemppiä tulevan kauden koetuksiin!

T:Jouni Aapajärvi