Keski-Suomen erotuomarikerho ry

No, puhutaan nyt sitten siitä, kun kaikki muutkin puhuvat siitä.

Nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkueen konttauksesta.
Menossa oleva karsinta on karulla tavalla osoittanut sen, että visio 2020 on todella kaukana tämän hetken todellisuudesta. Karsinnan ainoat voitot ovat tulleet jalkapallon lilliputtia San Marinoa vastaan ja tapa, millä Stadio Olimpico di Serravalle näki Suomen saavan voittonsa oli saada aikuisen miehenkin kyynelehtimään. Enkä nyt puhu Suomen umpisurkeasta pelaamisesta, vaan ehkäpä huonoimmasta tuomarisuorituksesta, mitä olen vähään aikaan nähnyt kaikki sarjat mukaan lukien. Latvialaisporukka esiintyi San Marinossa käsittämättömän haluttomasti ja linjattomasti – jopa arvostamani Martti Kuusela joutui ottamaan asiaan kantaa omassa radioselostuksessaan. Ja se on harvoin, kun Kuusela jotain tuomareista kommentoi. Kaiken huippu oli tietysti Suomen pelastuminen rankkarilta ja Hradeckyn poistamiselta kentältä selvän omaa hölmöilyä seuranneen kiinnipitämisen jälkeen. Ei voi muuta kuin pahoitella – San Marino nimittäin menetti näin mahdollisuuden historiansa ensimmäiseen pisteeseen karsintaottelussa.

Ja sitten se Ruotsi-ottelu. Eräs ystäväni sanoi sunnuntaina lähtevänsä otteluun tulosvetokupongin kanssa, missä Suomella on pyöreä nolla ja Ruotsilla 5, 6 ja 7. Hieman arvelin, että ehkäpä lukemat ovat liian rajut, mutta tiistai-ilta kaiken muuttaa voi, kuten pari päivää sitten totesimme. Suomi otti pataan kaikilla osa-alueilla: kokematon maalivahti ei kestänyt painetta, puolustuslinja yliarvostetun kapteeninsa johdolla oli aivan kassalla ja hyökkäyksessä yksinäinen cowboy teki juoksunsa turhaan. Ainoastaan keskialueelta löytyi pari pelaajaa, jotka pystyivät edes osan ottelusta suoriutumaan kansainvälisen ottelun vaatimustasolla.

Zlataninkin kunnosta oli paljon spekulaatioita, mieshän aloitti vaihdosta lievän nilkkavaivan takia. Kun Toivonen sitten loukkasi itsensä parinkymmenen minuutin pelin jälkeen ja herra Z marssi kentälle, mietin, että ei se nyt varmaan ihan niin vaarallinen ole kuin olin pahimmissa kuvitelmissani nähnyt. Eipä. Eräs tyylipuhtaimpia hyökkääjäpelaajan suorituksia vähään aikaan.

Ottelun jälkeen studiossa kuultiin Reinin ja Lehtolan analyysit tilanteesta, eikä sieltä paljon positiivista löytynyt. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Erkka V. Lehtola on kyllä mielestäni tämän hetken kommentaattoreista aivan ylivoimainen – aina tiukka ja perusteltu näkemys asioiden ytimestä, eikä mitään epämääräistä höttöä.) Eikä kyllä ollut aihettakaan. Valitettavaa tämä kyllä näin jalkapallomiehen silmien läpi katsottuna on – kotimainen futis on suurissa ongelmissa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Päivän talouslehdissä oli vedetty aiheesta huvittava analogia konttaavan matkapuhelinjättimme viimeaikaisiin edesottamuksiin ja kyllähän tilanteet hieman toisiaan muistuttavat. Tosin sillä erotuksella, että futispuolella edelleen hartaasti odottelemme sitä kansainvälistä jättipottia, jonka loputurnaukseen pääseminen toisi.

Ai niin, Blatterin Sepi muuten hoiteli itsensä FIFAn johtoon vielä seuraavallekin nelivuotiskaudelle, kun Aasian bin Hammam oli ensin korruptiosyytösten avulla siivottu syrjään ja puolueeton (sisäinen ?) tutkimus oli todennut puheenjohtajaa vastaan esitetyt syytökset perättömiksi. Kansainvälisen korruption vastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan vaaleja olisi pitänyt siirtää, mutta tuollaisia pikkuputiikkejahan ei FIFAssa tarvitse kuunnella, kuten ei WADAakaan, mistä viimeisimpänä osoituksena pelikiellot, joita nyt sitten kärsitään näin kv-harjoituskaudella. Blatterhan on ollut uransa aikana kovin huolestunut jalkapallon moraalista…

Helteistä viikon jatkoa ja tsemppiä viikonlopun urakkaan.

Kotimainen sarjakausi on käynnistynyt kaikilla rintamilla ja kansainvälinen kausi on tulossa huipennukseensa Chämppärin finaalin ollessa jo kulman takana. Kotimaassa eniten porinaa tuomaripiireissä on herättänyt sähköinen pöytäkirja ja sen puutteet, jotka ovat kivuliaan selvästi näkyvillä toimittaessa seurojen yleisesti käyttämillä mokkulanopeuksilla. Lukuisten ohjelmistovirheiden lisäksi koko pöytäkirjan käyttöliittymä on hidas ja huono, sillä esimerkiksi vaihtojen ja varoitusten syöttämistä varten pompahtavat ikkunat ovat olleet erittäin hitaita käyttää. Toivottavasti palaute menee perille ja saamme pöytäkirjan, johon vanhaan tapaan täydennetään vain minuutit, numerot ja koodit valmiisiin kenttiin ja kuitataan koko homma yhdellä tallennuksella. Nyt menee liikaa energiaa väärään paikkaan. Palloliitosta on annettu ymmärtää, että parannuksia on tulossa ja uusi versio pöytäkirjasta näkisi valon vielä tässä ihan alkukaudesta.
Tosin, jos englantilaiselta palveluntoimittajalta on mennyt useita vuosia päästä tähän asti, niin rohkenen epäillä, että tämä loppukaan menisi tuubiin erityisen tyylikkäästi. Toivottavasti olen väärässä.

Ja sitten kansainvälisiin ympyröihin:

Barcan ja Realin neljäs vääntö saatiin pakettiin ja Barca marssi voittajana Wembleyn finaaliin. Mitään jalkapallon juhlaa kyseiset ottelut eivät kuitenkaan olleet – sen sijaan ne herättivät paljon kysymyksiä jalkapallon tilasta ja erityisesti siitä, mitä jatkossa pidetään rangaistavana ja miten tällaisissa tapauksissa tulisi toimia. Nyt siis puhun erityisesti näistä filmauksista. Jos FIFA haluaa eroon filmaamisesta, on siitä rangaistava jälkikäteen videoiden perusteella, kuten useassa lehdessäkin on todettu ottelujen jälkeen. Epäilen kuitenkin, että Blatterin aikana tämä ei tule etenemään, kuten eivät muutkaan videon käyttöön liittyvät kehitysehdotukset.

Ranskassakin kiehuu – tosin ihan kotimaisissa ympyröissä. Paikallisen liiton pamput olivat menneet lausumaan varsin irtonaiseen sävyyn ulkomaalaiskiintiöistä liiton toiminnassa ja kaikki oli luettavissa litteroituna suoraan lehdestä. Rasismisyytöksiä sinkoilee siihen malliin, että isojenkin päiden putoamista voi pitää mahdollisena.

Ja tottakai kirsikkana kakun päällä ovat juuri julkisuuteen tulleet tiedot mahdollisista lahjontatapauksista liittyen MM-kisojen myöntämiseen Qatariin ja Venäjälle. Jäämme odottamaan liekkejä savun takaa. Kaikki kiistävät tietysti jyrkästi osallisuutensa aivan kaikkeen.

Ja lopuksi vielä sekavaa lätinää jääkiekon ja jalkapallon sekä urheiluyleisön suhteista:

Samaan aikaan, kun jalkapallossa painitaan skandaaleissa joka rintamalla, jääkiekossa käytiin ehkäpä urheilullisimmat MM-kilpailut miesmuistiin. Niin kutsutut heittopussit ovat kirineet huippumaiden etumatkaa umpeen urakalla ja Saksa oli jo lähellä varsinaista jymypaukkua. Alkulohkot olivat tiukempia kuin pitkään aikaan ja mielestäni kisoissakin oli tätä kautta ihan uutta potkua.

Iltapäivälehtien foorumeilla pohdittiin kotimaisen futiksen huonoa tasoa verrattuna kansainvälisiin sarjoihin – tosin eräs jalkapallonystävä oli osunut naulan kantaan kysymällä, että mikä siinä kotoisessa SM-liigassa sitten kiinnostaa, kun KHL ja NHL ovat kuitenkin selvästi tasokkaampia sarjoja. Tulkitsin vastauksen olevan sen suuntainen, että kaikessa yksinkertaisuudessaan lätkähalleissa saa helpommin olutta ja tuote on mielikuvaltaan huomattavasti positiivisempi ja sitä kautta sosiaalisesti arvostetumpi kuin kotoinen jalkapallo. Tietysti maajoukkueen menestys on tässä mielikuva-asiassa avainasemassa, joten ihan hyvin menee lätkällä varmaan jatkossakin futikseen verrattuna.

Urheilulehdessä kysyttiin mielestäni ihan aiheellisesti, että onkohan suomalainen futisporukka kuitenkin vain niin laiskaa ja kyynistä, että katsomot ammottavat tyhjyyttään senkin takia, kun edes lajiniilot eivät jaksa vaivautua paikalle. Osittain on varmasti näinkin. Erityisesti Etelä-Suomessa, missä peleissä käy käsittämättömän vähän katsojia, tilanne on kummallinen. Sen sijaan täällä Keski-Suomessa tilanne on varsin mielenkiintoinen, kun JJK on noussut haastamaan JYP:in kaupungin ykkösjoukkueen asemasta, vaikka joukkueiden viime vuosien menestys sarjoissaan ei voisi olla kovin paljon kauempana toisistaan. Onko keskisuomalainen urheiluyleisö siis jotenkin erilaista verrattuna esimerkiksi eteläiseen Suomeen? Valitettavasti en usko siihen – nyt vain on käynyt niin, että futis on Jyväskylässä in, koska JJK on onnistunut olemaan näkyvä ja keskustelua herättävä toimija mediassa. Sitä kautta yleisöäkin liikkuu parhaimmillaan lähes samaan malliin kuin kiekon puolella.

Johtopäätöksenä siis jotain sen suuntaista, että lajilla ei niin väliä, kunhan on tarpeeksi näkyvyyttä ja sitä kautta tulee myös sitten katsomossa näyttäytymisen tuomaa sosiaalista arvostusta. Kummallinen on ihmisen luonto. No, toisaalta, jos tämä perustuisi pelkästään lajista tosissaan kiinnostuneiden ilmaantumiseen paikalle, eipä sillä ihan katsomoita täytettäisi – tämän voi todeta esimerkiksi futiksen Ykkösessä ja Kakkosessa. Eli ei muuta kuin porisemaan jalkapallosta kaduille ja kuppiloihin. Ja muutaman hiljaisen toiveen voisi heittää myös A-maajoukkueen suuntaan tässä mielikuvan luomisessa…