Kategoria: Blogit

Kausi on taas kerran edennyt lähes huomaamatta viimeiselle kolmannekselle ja kuuluisia 6 pisteen otteluja on pelattu jo jonkin aikaa.

Liigassa kaikki on vielä auki ja melkein mikä tahansa tuntuu mahdolliselta; itse en ainakaan yhtäkkiseltään muista tällaista kautta niin kauan kuin olen jalkapalloa seurannut. Uskoisin, että mestari löytyy kuitenkin kaksikosta Inter ja HJK, pronssista sen sijaan en uskalla veikata yhtään mitään. Putoamistaistelussa Haka, Jaro ja KuPS ottavat taatusti pisteitä pronssikantaan tähyäviltä joukkueilta, joten mielenkiintoinen loppu tullaan näkemään. Olin jo melkein valmis hyvästelemään Hakan, mutta johtaja Paasio nykäisi vielä yllätysässän hihastaan Malisen muodossa. Saapa nähdä, miten käy.

Ykkösessä RoPS varmisti jo sarjanousunsa ja näin ollen suuren huudon ympäröimä SJK joutuu harjoittelemaan Ykkösessä vielä ainakin yhden kauden elleivät sitten Hongan huhutut talousongelmat aiheuta epäjatkuvuustilannetta liigalisenssin suhteen ja avaa yllättäviä mahdollisuuksia niille, joilla talous on kunnossa. Hämeenlinna ja HIFK näyttäisivät tässä vaiheessa putoajilta. Kakkosessa Ilves ja AC Kajaani alkaisivat haiskahtaa lohkovoittajilta, etelässä (BK-46/ÅIFK) ja idässä (JäPS/Gnistan/MP) tilanne on vielä varsin tasainen.

Keskisuomalaisten joukkueiden osalta kuolemanotteluita on pelattu jo jonkin aikaa. JIlveksen tilanne Kakkosessa on toivoton, JJK:n osakkeet ovat sen sijaan elpyneet jonkin verran eurotaivalta edeltäneestä taaperruksesta ja pari seuraavaa kierrosta kertonevat, olisiko pronssitaisteluun sittenkin vielä mahdollista nousta. Jos hieman jossitellaan niin Eurooppaliigan kolmannelle karsintakierrokselle eteneminen olisi ollut isossa (taloudellisessa) kuvassa todella iso juttu – varsinkin, kun jossittelijan mielessä jatkopaikka jäi yhden (Hilskan) sisäsyrjäsyötön päähän. Tilinpäätös tulee olemaan varsin mielenkiintoinen jyväskyläläisen jalkapallon kannalta.

Pallokerhon naiset selviytyivät ylempään loppusarjaan, mutta kolmen tasurin jälkeen nousuhaaveet voidaan haudata. Nuorten sarjoissa piirimme joukkueista parhaiten on pullat uunissa JJK:n A-pojilla, joilla on mestaruuden kannalta erittäin tärkeä ottelu tulevana lauantaina. JJK:n B-pojat puolestaan näyttäisivät pelaavansa itsensä ensi vuoden SM-karsintaan. Piirin sarjojen joukkueista Blackbird on Kolmosen kärkikahinoissa, mutta noususaumat vaativat SiPS:n täydellistä romahdusta. Muistettakoon matkan varrelta myös BET:n ja JPS:n etenemiset uuden UEFA Regions´cupin puolivälieriin.

Keskisuomalaisten tuomareiden kannalta huolestuttavimmalta näyttää tuo Kakkosen tilanne, sillä se on kuitenkin tärkeä porras tuomareiden matkalla piiristä liiton ryhmiin. JIlveksen seuraajaa ei ihan yhtäkkiä ole näköpiirissä ja varkautelaisetkin hävisivät Kakkosen kartalta, joten nähtäväksi jää, montako keskisuomalaista tuomaria nähdään Kakkosessa ensi kaudella.

Loppuun vielä lyhyesti maajoukkueen alkaneesta karsintaurakasta. Ottelu Ranskaa vastaan oli mielestäni parempi suoritus Suomelta kuin osasin kirjavasti menneiden harjoitusotteluiden pohjalta odottaa. Tosin viimeistelyn ja syöttöjen laadun TÄYTYY näissä peleissä olla korkeammalla tasolla. Voitto Tsekistä oli niin ikään positiivinen merkki ja vaikka loppu olikin yhtä maalia, pysyi se hienosti puhtaana. FIFA-ranking pääsi valahtamaan ennätysalas parin ei-FIFA tuomarin takia, mutta sillähän ei näin karsintojen meneillään ollessa ole hirveästi merkitystä, jos pelikin on kehittymässä koko ajan parempaan suuntaan. Tosin tuossa mennä lauantaina pari jalkapallorealistia ilmoittivat minulle ykskantaan, että näistä karsinnoista on Suomelle tulossa 4 pistettä, eikä yhtään enempää. Myönnän, että pelko siitä on olemassa, mutta toisaalta olen aina ollut varsin toivoton romantikko, mitä Suomen maajoukkueeseen tulee.

EM-kisat saatiin pakettiin viikko sitten ja useammassakin mediassa on mietitty, että mitä kisat tarjosivat. Yhtä mieltä ollaan oltu siitä, että kisoissa nähtiin laadukasta jalkapalloa ja lopulta Espanja osoittautui jälleen vahvimmaksi. Marginaalit ovat kuitenkin pienet – rankkarit olivat tälläkin kertaa isossa roolissa Espanjan kisataipaleella, kun välierä Portugalia vastaan ratkaistiin potkuin rangaistuspotkupisteeltä. Samoin viimeisessä lohkopelissä Kroatiaa vastaan rankkari(t) olisivat voineet päättää Espanjan matkan jo alkulohkoon.

No, mietitäänpä sitten vielä vähän erotuomaritointaa, jota käsittelin jo edellisessäkin blogauksessani, kun totesin, että varsin hyvin oli mennyt yleisellä tasolla. Erotuomaritoiminta on kuitenkin siitä raadollista puuhaa, että vain epäonnistumiset muistetaan. Kysymys siis kuuluu – missä mentiin vihkoon?

Mainittu Kroatia-Espanja ja lisäksi kisojen kohutuin ottelu Englanti-Ukraina olivat ne kamppailut, joissa erotuomaristo ei onnistunut odotetulla tavalla. Starkin tiimi jäätyi sekä Ramosin liussa että Busquetsin repiessä kulmatilanteessa. Englannin ja Ukrainan kamppailussa avustava Gabor Erös ei nähnyt selvää paitsiota, joka sitten johti kisojen suurimpaan juupaseipästelyyn Ukrainan ”maalin” muodossa. Samainen herra Erös on mielestäni jo useamman vuoden enemmän epäonnistunut kuin onnistunut niissä suorituksissaan, joita olen televisiosta nähnyt. Luotto on kuitenkin ollut Kassain rinnalla kova. Ehkä liiankin. Luotosta puheen ollen nähtiinpä kisoissa myös varsin erikoinen episodi, kun Englannin tiimin uusi avustava Peter Kirkup korvattiin epäonnistumisen seurauksena hollantilaisella Sander van Roekelilla puolivälierään Tsekki-Portugali. Olisikohan hyvin viheltäneellä Webbillä ollut saumat finaaliin luottohevosensa Darren Cannin kanssa? Sitä emme koskaan saa tietää.

Webbin ohella pillin varressa lähes poikkeuksetta onnistuivat mielestäni myös Rizzoli (puolivälierä), Proenca (finaali) ja Cakir (välierä). Lannoyn (välierä) ja Skominan (puolivälierä) esityksissä jäi vaivaamaan hieman tulkinnalliset käsivirherankkarit, joista varmaan tullaan vielä tulevissa koulutuksissa keskustelemaan. Rizzolin finaalivihellyksen tielle nousi Italian joukkue, joten siinä mielessä Proenca oli oikea valinta finaalituomariksi.

No, sitten vielä lyhyet kommentit muutamista puheenaiheista:
1) Maaliviivateknologia tulee – kaksi Englannin ottelua, yksi maali, yksi paitsio ja maailma huutaa niin, että ensin Blatterin Sepi kääntää takkinsa, minkä jälkeen tehdäänkin sitten yksissä tuumin päätös tämän teknologian käyttöönotosta hintaan 250 000 euroa per stadion. Mielestäni mentiin metsään. Maaliviivateknologiaa ei jalkapallossa tarvita, sillä puhumme niin marginaalisesta määrästä tilanteita, olkoonkin tärkeitä tilanteita. Itse kuulun tässä konservatiivis-matemaattiseen rintamaan, jonka näkemyksen mukaan jalkapallossa on esimerkiksi eksponentiaalisesti enemmän edeltääkö-maalia-paitsio -tyyppisiä tilanteita kuin maali-vai-ei -tilanteita. No, päätös on kuitenkin tehty ja ovi on niin sanotusti avattu.

2) Rankkarit – itku siitä, että rankkarit ovat väärä tapa ratkaista isoja otteluja lähti käyntiin oikeastaan jo chämppärifinaalin jälkeen. Kämisijät ovat mielestäni väärässä – rankkarit ovat ehdottoman hyvä tapa ratkaista otteluita. Pelaajat joutuvat kerrankin tekemisistään oikeaan tulosvastuuseen, mikä näin järjettömien tähtikulttien kulta-aikana on ainoastaan kohtuullista.
Sitä paitsi, paineensietokyky on eräs tekijä, mikä erottelee suuret voittajat häviäjistä.

Aiheeseen liittyviä uutisia:
UEFA President answers UEFA.com users
The greatest honour
Privileged Proença prepared for career peak
Blatter: Technology’s time has come

Ja loppuun vielä kotimaista eurojalkapalloa, jota siis pelattiin ensimmäistä kertaa myös kotoisalla Harjulla. Kylän isokynäisemmät miehet (Heikkilä & Kaarkoski) ovat tietenkin aihetta jo tahoillaan käsittelleet, kuten myös kaikki urheilua seuraavat lehdet, jotka lähes kaikki määrittelivät tämän ottelun eräänlaiseksi elämän ja kuoleman kamppailuksi JJK:n tulevaisuuden suhteen.

Harjulla nähtiinkin taisteleva kotijoukkue ja isolla osalla pelaajista oli oikeasti bensa loppu ottelun jälkeen, mikä tietysti kertoo hyvää tuosta mainitusta taisteluilmeestä. Hyvä esitys antaa jopa realistiset jatkosaumat, sillä norjalaisvastustajan esitystä ei voi mitenkään erityisen lupaavana pitää. Toisaalta ei missään nimessä pidä tuudittautua siihenkään, että homma olisi millään tavalla paketissa. Jonkinlaista valoa siis JJK:n pitkässä tunnelissa on pitkästä aikaa näkyvissä – toivotaan, että näin on vielä myös ensi viikolla.

EM-kisoja on nyt pelattu puolentoista viikon verran ja tässä muutamia havaintoja tuomaritoiminnasta. Yleisesti ottaen ottelut ovat ollet hyvin hanskassa muutamia yksittäisiä tilanteita lukuunottamatta. Avausottelussa Espanjan Carballo jakoi paljon puhuttaneet kaksi varoitusta kreikkalaispelaajalle, minkä johdosta hänet poistettiin kentältä. Omasta mielestäni kumpikaan varoituksista ei ollut paikallaan. Muuten espanjalainen veti kyllä moitteettomasti.

Italia-Kroatia ottelussa puolestaan superstara Webbin avustava hätäili kolmesti ja kysymys kuuluukin, että riittävätkö Howardin vahvat vihellykset ja kabinetti takaamaan paikan jatkopeleissä? Erikssonin kohtaloksi saattaa käydä Kreikka ja herra Karagounis, jonka filmaamisvaroitus olisikin pitänyt olla pilkku (Kreikka-Venäjä).

Pilkkuja ei muutenkaan ole vihelletty kovin irtonaisesti – viheltämättä jäivät Irlannin rankkari ottelussa Irlanti-Kroatia (Kuipers) ja yksi tai kaksi pilkkua Kroatialle ottelussa Espanjaa vastaan (Stark). Tähän kun lisätään vielä Kassain porukan hässäkkä Ukrainan ”maalin” (, jota tosin edelsi selvä paitsio) kanssa, niin kyllähän siinä jo muutamat paluuliput onkin leimattu.

Itse näkemäni perusteella varsin puhtain paperein jatkavat Skomina, Lannoy, Rizzoli, Cakir, Thomson ja Proenca, jotka puhtaasti suoritusperustein jatkaisivat nämä kisat loppuun. Epäilen tosin, että Kuipers ja Webb nuijitaan komitean päätöksillä ja joidenkin edellä mainittujen kustannuksella jatkoon. (Toim. huom. kirjoitettu eilen matkalla Turkuun ennen puolivälierätuomareiden asettelua.) EDIT: Puolivälierätuomarit nimetty

Oma suosikkini on Turkin Cakir, joka tiimeineen hoitelee matsin kuin matsin tyylikkäästi kaihtamatta koviakaan ratkaisuja, myös Rizzoli oli todella hyvä kisojen ”fair play” –ottelussa Hollanti-Portugali, josta ei onneksi tullut uusintaa vuoden 2006 klassikosta.

No, mitäs muuta? Ylimääräiset avustavat erotuomarit (päätytuomarit) ovat olleet olemukseltaan huomattavasti aktiivisempia kuin Euroliigassa ja Chämppärissä. Heidän panoksensa tehtyihin ratkaisuihin on kuitenkin ollut varsin kaksijakoinen, sillä ainoastaan Turkin porukka sai maalin hyväksyttyä oikein sijoittuneen päätytuomarin avulla. Sen sijaan Saksan jengiltä ei löytynyt oikeaa ratkaisua Ramosin kohtuu(ttoman?)kovaan liukuun, eikä Unkarin tiimiltä Ukrainan maaliin (jos nyt unohdetaan kokonaan se paitsio…).

Korttilinja on ollut mielestäni varsin maltillinen, vaikka kyseessä onkin UEFA:n turnaus, missä yleensä linja on FIFA:n turnauksia kovempi. Selviä lappuja on jäänyt jakamatta useita. Varusteissa on pistänyt silmään muutamat sukkateipit, jotka ovat kyllä olleet vähintäänkin siinä rajoilla.

EDIT: Collinan raportti

Kotimaassa on liigassa ehditty pitää parin viikon tauko ja sinä aikana on saatu ainakin osa miehistä takaisin kokoonpanoihin ja kentät vähitellen pelattavaan kuntoon. Käväisin itsekin katsomassa pari paikallisjoukkueen esitystä paikanpäällä, kun kerrankin sattui sopimaan aikatauluihin.

Ottelut KuPS:ia ja HJK:ta vastaan olivat kotijoukkueelta, sanoisinko, varsin kysymyksiä herättäviä. Tuollaisella viimeistelyllä ja puolustuslinjan ollessa reikäjuustoa, tulee kaudesta pitkä ja vaikea. Puhumattakaan siitä haluttomuudesta, joka pelaajista paistoi läpi. Toivottavasti pahimmat salatuissa puhelinkeskusteluissa käydyt aavistukset eivät käy toteen.

Tuomaristojen osalta näissä otteluissa nähtiin kaksi totaalisen erilaista suoritusta – siinä missä Gestraniuksen tiimi pääsi lauantaina varsin helpolla, oli Munukan joukkueella maanantaina täysi työ, kun ottelun kaikki neljä kovaa ratkaisua olivat kotijoukkuetta vastaan. Valitettavasti en itse ole päässyt kelailemaan tilanteita mistään, kun tilanne televisioinnin suhteen on jälleen totuttua keskiajan mallia.

(Tämä on blogaus numero 16, joka ilmestyy hieman viiveellä ajankohtaisen tapauksen seurauksena, mitä käsittelin numerossa 17.)

Kirjoittelin UEFA CORE:n ensimmäisestä kurssijaksosta viime lokakuussa ja täydennän nyt kurssikertomusta toisen kontaktijakson osalta.

Näiden Sveitsin Nyonissa käytyjen introduction ja consolidation -kurssien välillä olemme raportoineet kaiken tekemämme työn omille mentoreillemme (kuukausiraportit) sekä fyysisen harjoittelun osalta TopSportLab:iin (kahden viikon välein). Olemme myös lähettäneet mentoreillemme ja UEFA:aan videomateriaalia omista otteluistamme analyysien kera ja lisäksi osa meistä on osallistunut myös UEFA:n tarjoamalle englannin kurssille.

Jälkimmäinen kurssi painottui todella vahvasti videoanalyyseihin, joita teimme niin omista kotimaisista otteluistamme kuin myös Sveitsissä/Ranskassa tuomitsemistamme otteluista ja kenttäkoulutuksista. Avoin ja rehellinen asioiden arviointi on nykyään erotuomarikoulutuksen tärkein työkalu ja vielä parempaa, mikäli käytössä on myös videomateriaalia. Oman suorituksen purkaminen yksityiskohtiin voi paljastaa erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tarjota mahdollisuuden kehittymiseen. On kuitenkin huomattava, että tilanteen tulee olla luottamuksellinen ja positiivinen eli näkökulma ennemminkin ”miten olisi voinut toimia paremmin”, eikä ”mikä menee pieleen”.

UEFA CORE tulee olemaan (tulevaisuudessa) vaatimus kaikille uusille kansainvälisille erotuomareille Euroopassa. Jo nyt, kun kurssin on käynyt kolmisensataa tuomaria ja avustavaa, UEFA:lla on testituloksia ja tarkkailuraportteja, jotka osoittavat selvästi sen, että tämä ohjelma tuottaa valmiimpia ja parempia tuomareita verrattuna niihin uusiin kv. tuomareihin, jotka eivät ole kurssia käyneet.

Kiteytän vielä kurssin antaman viestin, mikäli se ei ole aikaisempien raapustusteni perusteella tullut selväksi. UEFA haluaa tuomareita, jotka ovat ammattimaisia ja valmistautuneita kaikessa tekemisessään – vaatimuksina siis mm. kielitaito, erinomainen fyysinen kunto, sääntötuntemus, täsmällisyys, avoimuus, sitoutuminen ja halu kehittyä jatkuvasti. Ja mitä nuorempana tämä paketti on valmis, sitä parempi. Jalkapalloerotuomariudesta on nopeasti tullut kilpaurheilua, joka vaatii nuoren huipulle haluavan erotuomarin ajatusmaailman muuttamista.

Jokaisen onkin syytä kysyä itseltään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, että mitä tältä lajilta haluaa ja mitä on sen eteen valmis tekemään.

Mikäli vastaus on se, että haluaa tuomita eurooppalaista huippujalkapalloa, on syytä muodostaa yhdessä kokeneemman kollegan kanssa suunnitelma siitä, mitä ominaisuuksia pitää kehittää ja miten se tehdään (ja onko ylipäätään aineksia siihen, mihin halutaan tähdätä). Huipputuomareiden kehittäminen on jatkossa järjestelmällisempää kuin aikaisemmin. Katsotaan, mitä tästä tulee -menetelmä on tullut tiensä päähän tulevaisuuden huipputuomareiden osalta.

Vaikka CORE keskittyykin vahvasti huipputuomariuteen, on sen sisällöissä ja ajatuksissa paljon käyttökelpoista kaikille kehittymishaluisille jalkapallotoimijoille.

Siksi kutsunkin teidät kaikki paikalle ylimääräiseen kuukausikerhoon maanantaina 21.5. klo 18-20 KIHU:n kokoustilaan Monnarille.
Kerron tilaisuudessa enemmän CORE:sta ja siitä, mitä olemme siellä tehneet sekä esitän muutamia hyviä esimerkkejä videoanalyysin käyttämisestä tuomarikoulutuksen apuvälineenä.

Viikonloppuna pelatussa Jaro-Honka -ottelussa sattui rangaistuspotkutilanne, joka ei mennyt ihan putkeen. Itse asiassa tuomaristolle sattuu tilanteessa kaksi virhettä. http://youtu.be/_2DaBV7MOuc (Noin 30 sek jälkeen.)
Ensinnäkään kyseessä ei ollut niin kutsuttu feinting, sillä rangaistuspotkun suorittajan vauhti jatkuu vielä rytminmuutoksen jälkeenkin. Näin ollen tehty maali olisi pitänyt hyväksyä.

Tällä kertaa koko tuomariston keskittyminen herpaantui potkun suorittamisen aikana; erotuomari seurasi hieman liikaa rangaistusalueen rajalla olevia pelaajia, aet1 puolestaan maalivahtia. Aet2:n ja 4et:n fokus puolestaan oli enemmän yleiskuvassa kuin potkun suorittamisessa. Näin kävi mahdolliseksi tilanne, jossa erotuomarin ”tuntumalta” tehty ratkaisu meni läpi kaikilta neljältä.

Jos nyt kuitenkin oletetaan, että potkun suorittaja olisi sääntöjenvastaisesti pysähtynyt asetettuaan tukijalan pallolle, niin siinäkin tapauksessa tapahtuu sääntövirhe, sillä pallohan meni maaliin ja näin ollen rangaistuspotku olisi pitänyt uusia ja varoittaa potkaissutta pelaajaa.

Tässä tapauksessa peli kuitenkin jatkuu virheellisesti Jaron epäsuoralla vapaapotkulla. Ottelun erotuomari toimii rauhallisesti ja määrätietoisesti, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa siihen, että tilanne jatkuu ilman sen suurempaa protestointia Hongan pelaajien taholta.

No, jos ottelun erotuomari tekee tällaisen virheen, miten muiden tuomarijoukkueen jäsenten olisi pitänyt toimia ja millaiset mahdollisuudet heillä siihen oli tässä tilanteessa?

Optimaalisesti joku muu tuomariston jäsen olisi huomannut erotuomarin virheen ja välittömästi joko kommunikaatiolaitteiden tai lipun avulla ilmoittanut tuomarille, että rangaistuspotku oli oikein suoritettu ja maali pitää hyväksyä. Todennäköisesti tämä olisi ollut erittäin hankalaa myydä kotijoukkueelle, mutta joka tapauksessa se olisi siis tuomariston kannalta ollut toiseksi paras, ja sääntöjenmukainen, ratkaisu.

No, entäpä sitten, jos muut erotuomariston jäsenet eivät havainneet erotuomarin virhettä itse rangaistuspotkun suorittamisen valvonnassa, kuten nyt kävi (tai potku todellakin olisi ollut väärin suoritettu)?

Siinä tapauksessa heidän olisi pitänyt pystyä viestimään tuomarille, että rangaistuspotku tulee uusia. (Joko kommunikaatiolaitteiden tai lipun avulla.) Tässä kyseisessä tapauksessa käytössämme oli tangenttiradiot, joissa kommunikaatiolinja ei ole automaattisesti auki ja joiden kanssa kommunikaatio on haasteellista nopeissa tilanteissa.

Tällä kertaa avustavien erotuomareiden neuvoa-antavat kommentit siitä, että peliä ollaan jatkamassa väärin, eivät olleet tarpeeksi painokkaita. Parempi tapa olisi käytössä olleilla apuvälineillä ollut kuitenkin lipun nostaminen ylös ja napin painaminen erotuomarin huomion saamiseksi. Näin oltaisiin voitu vielä päätyä keskustelun jälkeen ratkaisuun, missä rangaistuspotku olisi uusittu. Se olisi erotuomariston kannalta ollut ehkä kolmanneksi paras ratkaisu.

Tuloksena oli kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu, missä jatkettiin kotijoukkueen epäsuoralla vapaapotkulla.
Ottelun tuomaristo oli kokemukseltaan ja osaamiseltaan taatusti sellainen, että tällaisten virheiden ei pitänyt olla mahdollisia. Ja silti näin kuitenkin kävi.

Olemme ottelun jälkeen keskustelleet asiasta ja todenneet virheeseen johtaneet tekijät. Olkoon tämä julkinen häpeärangaistus meille neljälle ja samalla hyvä muistutus kaikille erotuomarikollegoillemme kaikilla tasoilla – sääntötuntemuksen, keskittymisen ja ohjeiden merkitystä ei voi riittävästi alleviivata.

Edellisestä blogauksestani on aikaa puolisentoista kuukautta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan sinä aikana. Otetaanpa yleiskatsaus.

Kerhon puolella olemme pitäneet kuukausikerhot, tilanneet varusteet ja järjestäneet futsal VaajaCupin. Lisäksi yhteislenkit ja salivuoro ovat pyörineet läpi kevään. Osanotto on ollut vaihtelevaa, mutta pääasiallisesti tapahtumat on pystytty järjestämään suunnitellusti. Erityisen positiivista on ollut kuulla, että osanotto lenkeillä on välillä ollut jopa ennätyksellisen runsasta – toivottavasti samoin on myös kuntotestin läpäisijöiden suhteen 20.4.

Piirin puolella kevään koulutusputki on niin ikään yhden peruskurssin muodossa avattu ja rumba jatkuu kolmen jatkokurssin, kenttäkoulutusten, kolmosen kurssin ja Haapamäen peruskurssin muodossa aina toukokuun alkuun saakka. Uutta piirin puolella on mahdollisuus käyttää sähköistä kuittia sekä paikalliskulukorvauksen poistuminen – näistähän piirijohtaja Matinlassi kävikin eilen puhumassa ja kaikille muillekin ohjeistus on tulossa vielä lähiaikoina.

Liittotasolla sarjat ovat jo pyörähtäneet käyntiin aikoja sitten ja Suomen Cupkin alkaa olla muutamaa kierrosta vaille syyskuun finaalissa. Juniorisarjoissa ihmetystä on aiheuttanut uusi vaihtomenettely, jolla on pyritty karsimaan vaihtojen peliä häiritsevä katkominen toisella puoliajalla. Suurin osa tuomareista on kuitenkin osannut olla aktiivinen ja hakea tiedot liiton sivuilta, vaikka kerhon Tietosivut ovatkin vielä työn alla.

Sähköisen pöytäkirjan täyttäminen on siirtynyt liiton sarjoissa ja cupissa joukkueiden vastuulle, mikä sinänsä on ihan järkevä muutos ainakin tuomareiden näkökulmasta katsoen. Tosin, vieläkin kyseisen dokumentin täyttäminen on käsittämätöntä tuskaa käytettävyytensä suhteen – en ainakaan itse ole nähnyt luvattuja parannuksia asian suhteen.

Toimijakortin kanssa ollaan käyty lähes käsittämätön vuoden mittainen valmisteluhäslinki liittovaltuustossa, jota en viitsi sen enempää kommentoida. Lopputulema näyttäisi nyt kuitenkin olevan se, että ilmainen sisäänpääsy säilyy ainakin tulevan kauden osalta. Asiaan palataan myöhemmin kerhon tiedotteissa.

No, loppuun vielä hieman ulkomailla haisteltuja tuulia Turkista.

Suomalaiset valioerotuomarit ja huippuavustavat leireilivät siis Turkin Antalyassa maaliskuun alussa. Valioerotuomarimmehan ovat olleet harjoitusleirillä jo muutamana aikaisempana vuotena, mutta avustavat olivat mukana nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtuman pääpaino oli fyysisessä harjoittelussa sekä luennoissa ja kentäkoulutuksissa. Luentojen ja kenttäkoulutusten suhteen saimme arvokasta oppia FIFA-kouluttaja Steve Bennettiltä, joka osallistui suomalaiserotuomareiden leirille myös viime vuonna. Leirin fyysisestä harjoittelusta vastasi puolestaan tuore fysiikkavalmentajamme Vesa Kuparinen.

Kurssin ohjelma oli varsin intensiivinen, eikä viikon aikana ollut juurikaan vapaa-aikaa. Aamuverryttelyt ja kenttäkoulutukset mukaan lukien harjoittelimme viikon aikana laadukkaasti 17 kertaa hyvissä olosuhteissa. Lisäksi päiväohjelmaan kuului 2-3 luentoa tai ryhmätöitä.

Steve käsitteli luennoillaan kommunikaatiolaitteita, yhteistyötä, rikkeiden tunnistamista ja luokittelua sekä käsivirheitä. Erityisen tarkastelun alla olivat kiellettyyn peliin ja sääntöön 12 liittyvät asiat. Lisäksi herra Bennett korosti absoluuttisen sääntötuntemuksen merkitystä pelin johtamisen välineenä.

Suomessa viime vuosina tekemämme järjestelmällinen erotuomaritoiminnan kehittämistyö on noteerattu myös kansainvälisesti. Herra Bennett korostikin hyvin suomalaisille sopivia arvoja – pitkäjänteisyyttä ja nöyrää työntekoa – tulevaisuuden menestystekijöitä mietittäessä. Amatöörituomareilla on mahdollisuus menestyä myös kansainvälisesti, mutta vaatimustaso on erittäin korkea, eikä se tulevaisuudessa tule siitä laskemaan. Niinpä on selvää, että menestyäksemme meidän on luotava kotimaassa huipputuomareille sellaiset toimintaedellytykset, että voimme edelleen kehittää toimintaamme vastaamaan jatkuvasti kehittyvän huippujalkapallon tarpeita. Tässä suhteessa olemme viime vuosina kulkeneet oikeaan suuntaan. Myöskään saumattoman yhteistyön ja terveen keskinäisen kilpailun merkitystä ei tässä suhteessa sovi väheksyä ja siinä mielessä tällainen leiri oli omiaan palvelemaan tätä tarkoitusta.

Muutama kuva nähtävillä täällä.

Seuraavassa blogauksessa sitten kuulumiset UEFA CORE:n päätösjaksolta.

Viime vuonna aloitettu Nuija päästä –blogimme oli palautteiden mukaan sen verran pidetty, että näemme blogissa nyt toisen vuoden avauksen.

Veikkausliiga 2011 saatiin pelattua loppuun ja kausi päättyi HJK:n ylivoimaiseen mestaruuteen ja keskisuomalaisen edustusjalkapallon ensimmäisiin SM-mitaleihin. Sen jälkeen olemme voineet seurata mitä erilaisimpia spekulaatioita niin joukkueiden raha-asioista kuin mahdollisista vedonlyöntivilpeistäkin. Toivottavasti seurat ovat tehneet kotiläksynsä hyvin ja huolehtineet siitä, että tulevana kesänä voimme nauttia erinomaisesta Veikkausliigajalkapallosta ilman turhia kupruja. Jyväskylässä päästään lisäksi nauttimaan euro-ottelutunnelmaa, kun JJK päätti pelata (ensimmäisen) kotiottelunsa Harjun stadionilla.

Veikkausliigan tuomariosastolla ei tapahdu merkittäviä muutoksia, sen sijaan kotimaisessa kentässä oli merkittävää, että kaksi pitkäaikaista FIFA-tuomariamme vaihtui nuoremman sukupolven edustajiin, kun Dennis Antamo ja Jari Järvinen nousivat listalle korvaten ansiokkaat Petteri Karin ja Tero Niemisen. Suomalaiset huipputuomarit lähtevät viikon kuluttua harjoitusleirille Turkkiin, missä on tarkoitus harjoitella viikko fyysisen valmentajan johdolla sekä kouluttautua Steven Bennettin valvonnassa. Keski-Suomesta Turkkiin ovat suuntaamassa Mikko, Händi ja Ville.

Kansainvälinen kausi on täydessä käynnissä ja jo tähän asti olemme saaneet todistaa mielenkiintoisia yllätyksiä, kun esimerkiksi Manchesterin molemmat seurat pelasivat itsensä Eurooppaliigan puolelle heti UCL-lohkovaiheen jälkeen. Basel, Napoli ja Zenit sen sijaan näyttävät, miten futista osataan pelata myös superrikkaiden takana. Napolin esitys Chelseaa vastaan viime viikolla olisi ansainnut jopa enemmänkin maaleja, sen verran ylivoimainen se oli Napolin illassa. Ottelun espanjalaistuomari Carlos Velasco Carballo veti erittäin tyylikkäästi ja hänen diagonaalisiirtymänsä ottelun loppupuolella olivat suorastaan naurettavan herkännäköisiä. Toinen vakuuttavasti esiintynyt tuomari itse seuraamissani UCL-otteluissa on ollut skotlantilainen Graig Thomson, jonka tiimissä on ollut silmiinpistävää avustavien toiminta riketilanteissa: rikkeet puhuttiin mikkeihin, eikä niitä liputettu ollenkaan. Tosin nyt pari viikkoa sitten Leverkusenin ja Barcan pelissä toiminta oli enemmän tavanomaista kuin eräässä lohkovaiheen ottelussa.

Kuten olette varmaankin huomanneet, kerhon päättäjäisten kutsu ja ohjelma on ollut esillä reilun viikon verran. Ilmoittautumisiakin on tullut jo reilu parisenkymmentä. Tulkaapa kaikki joukolla juhlimaan kauden päätöstä ja yhdistyksemme 55-vuotista taivalta Sokos Hotel Alexandraan 12.11.2011.

Hippoturnaus oli tuomareillemme voimainponnistus, sillä hoidimme 30 tuomarilla yli 200 tehtävää. Jatkossa meidän on saatava muutama aktiivituomari lisää ja piiri paremmin mukaan kilpailukalenterin suhteen tai muuten joudumme miettimään ottelumääräämme vakavasti, kun alamme keskustelemaan uudesta turnaussopimuksesta 2013.

Osallistuin äskettäin UEFA CORE –kurssille, mistä seuraavassa lyhyesti:
UEFA CORE on kurssi nuorille lupaaville kansallisille erotuomareille, joilla katsotaan olevan potentiaalia kansaivälisiksi erotuomareiksi. Osallistuin siis CORE-kurssille numero 9 yhdessä Ville Nevalaisen ja Mika Lampun kanssa syyskuun lopulla. Vietimme kymmenen intensiivistä päivää Sveitsin Nyonissa luentojen, fyysisen harjoittelun, käytännön harjoitteiden sekä otteluiden merkeissä. CORE:n merkittävin sanoma oli se, että amatöörimäisten erotuomareiden aika huippujalkapallossa on lopullisesti ohi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö amatöörituomari voisi tuomita Euroopan huipulla, mutta se tarkoittaa sitä, että jokaisen UEFA:n huippuotteluissa toimivan tuomarin odotetaan olevan sataprosenttisen huippuammattimainen asenteeltaan, fysiikaltaan, kyvyiltään ja esiintymiseltään aina, kun he toimivat UEFA:n edustajina otteluissa.

CORE on vaativa ja myös vaikuttava konsepti, mutta se on samalla myös ainutlaatuinen tilaisuus vertailla itseään muiden liittojen edustajien suhteen. Kurssin kouluttajat (David Elleray ja Jaap Uilenberg) omaavat vaikuttavan meriittilistan jalkapalloerotuomaritoiminnasta ja heidän rautainen ammattitaitonsa käy selväksi erinomaisesti valmisteltujen ja loppuun asti viimeisteltyjen luentojen kautta. Mikään asia ei jäänyt epäselväksi ja jokaisen esimerkkitilanteen perusteltu ratkaisu esitettiin johdonmukaisella ja loogisella tavalla. Kurssin fyysisestä puolesta vastasi Werner Helsen, joka hänkin on alansa huippuja maailmassa vastaten muun muassa viimeisten kolmen MM-turnauksen tuomareiden fyysisestä harjoittelusta. Tähän kun lisätään vielä tiimikohtaiset valmentajamme Peter Fröjdfeldt ja Giovanni Stevanato, on CORE:n kattaus entistäkin vaikuttavampi. Kurssin luennoilla käsiteltiin yhteistyötä, paitsiota, hyötyä, kovia törmäyksiä, nahisteluita, sijoittumista, pelin uudelleenkäynnistämistä ja elekieltä.

Enemmän ja yksityiskohtaisemmin CORE:sta joulukuun Pupillissa ja talven koulutuksissa.

Muutama kuva aiheesta löytyy täältä.