Nuijan päästä, osa 2

UEFA Champions League etenee kohti huipennustaan, kun enää 16 parasta on jäljellä. Viime vuonna Europa Leaguessa kokeiltu viiden tuomarin käyttö on tällä kaudella ajettu mukaan myös seurajalkapalloilun tärkeimpään kilpailuun. En ole tämänkertaisen kilpailun aikana istunut television ääressä ihan niin paljoa, että voisin väittää havaintojani kattaviksi, mutta muutamat asiat ovat silti erityisesti pistäneet silmään.

Ensinnäkin tuntuu siltä, että huipputuomarimme ovat todellisissa ongelmissa liikkumisensa kanssa, sillä nykyinen systeemi pakottaa heidät erittäin lähelle aktiivisinta pelaamisaluetta kentän keskellä. Lähes kaikissa katsomissani otteluissa erotuomarit ovat joutuneet pelin tielle rangaistusalueiden rajoilla tai keskiympyrän kaaren seutuvilla. Räikein esimerkki nähtiin lokakuussa Real Madridin ja Milanin välisessä lohko-ottelussa, missä Mesut Özil konkreettisesti tuuppasi ottelun portugalilaistuomarin Pedro Proençan pois tieltään. Tiistaisessa Milanin ja Tottenhamin välisessä kamppailussa ranskalainen Stéphane Lannoy tuntui niin ikään olevan jatkuvasti epämukavassa paikassa joutuen epämääräisiin kurkkimisiin yrittäessään nähdä pelaajien väliin.

Toinen asia, mikä on myöskin kiinnittänyt huomiota, on vaihteleva vihellyslinja. Kaksi mainitsemaani ottelua ovat olleet erityisen hyviä esimerkkejä otteluista, joissa on jäänyt viheltämättä paljon selkeitä rikkeitä, joista olisi kuulunut tuomita vapaapotku. Erotuomarit ovat näissä tilanteissa olleet kohtuullisen hyvin sijoittuneita, mutta silti tehdyt ratkaisut ovat mielestäni olleet vääriä. Tulee väistämättä mieleen, että viekö liikkuminen uudella tavalla niin paljon ajatuskapasiteettia, että tärkein tehtävä kärsii. Vai onko niin, että A-luokan joukkueiden ottelut eivät stara-luokituksen alapuolella olevilta tuomareilta hoidukaan ihan, kuten tällä tasolla olisi lupa odottaa. Nämä ottelut ovat nimittäin pysyneet hanskassa tuomarityöskentelystä huolimatta, ei sen johdosta.

Kolmas asia, jota olen joutunut itseltäni kysymään, on se, että paljonko hyötyä päätyrajalla seisovista tuomareista on oikeasti ollut? Vaikea sanoa, kun ei ole päässyt kärpäseksi kommunikointivälineisiin. Ehkäpä kulmapotku- ja vapaapotkutilanteissa on ollut aikaisempaa vähemmän repimistä. Kriittisten tuomioiden osalta olen nähnyt pari hyvää ratkaisua, jotka ovat ehkäisseet huonon rankkarin viheltämisen. Toisaalta päätuomarien pasmat ovat liikkumisen suhteen sekaisin. Pitänee vielä ennen loppuraporttia katsoa, mitä tapahtuu, kun kevät etenee ja pelit kovenevat.

Ja sitten vielä lyhyesti tiistain puhuttaneista tilanteista:
1) Flaminin taklaus – täytyy vain ihmetellä, että miten järjettömästi tilanteisiin saa mennä ja silti kaveri selviää varoituksella. Pallo toimi turvatyynynä Tottenhamin pelaajan jalalle, onneksi. Oikea ratkaisu: kentältäpoisto ja raportti.
2) Gattuso-show – mies joka oli ollut varoitusta vailla jo pitkään, sai sen lopulta tilanteesta, jossa hän osui ensin palloon. Saamaton suoritus ottelun tuomaristolta.
3) Zlatanin paitsiomaali – hienosti tuomittu paitsio avustavalta. Itseäni jäi kuitenkin vähän vaivaamaan päätuomarin ja päätytuomarin elekieli, joka ei antanut mitään viitteitä vapaapotkusta. Zlatanhan nimittäin siirsi tilanteesta sivuun Tottenhamin pelaajan tehokkaalla tönäisyllä. No, lienee turha spekuloida sen enempää. Paitsio, mikä paitsio.