Nuijan päästä, osa 19 (#6, 2012)

EM-kisat saatiin pakettiin viikko sitten ja useammassakin mediassa on mietitty, että mitä kisat tarjosivat. Yhtä mieltä ollaan oltu siitä, että kisoissa nähtiin laadukasta jalkapalloa ja lopulta Espanja osoittautui jälleen vahvimmaksi. Marginaalit ovat kuitenkin pienet – rankkarit olivat tälläkin kertaa isossa roolissa Espanjan kisataipaleella, kun välierä Portugalia vastaan ratkaistiin potkuin rangaistuspotkupisteeltä. Samoin viimeisessä lohkopelissä Kroatiaa vastaan rankkari(t) olisivat voineet päättää Espanjan matkan jo alkulohkoon.

No, mietitäänpä sitten vielä vähän erotuomaritointaa, jota käsittelin jo edellisessäkin blogauksessani, kun totesin, että varsin hyvin oli mennyt yleisellä tasolla. Erotuomaritoiminta on kuitenkin siitä raadollista puuhaa, että vain epäonnistumiset muistetaan. Kysymys siis kuuluu – missä mentiin vihkoon?

Mainittu Kroatia-Espanja ja lisäksi kisojen kohutuin ottelu Englanti-Ukraina olivat ne kamppailut, joissa erotuomaristo ei onnistunut odotetulla tavalla. Starkin tiimi jäätyi sekä Ramosin liussa että Busquetsin repiessä kulmatilanteessa. Englannin ja Ukrainan kamppailussa avustava Gabor Erös ei nähnyt selvää paitsiota, joka sitten johti kisojen suurimpaan juupaseipästelyyn Ukrainan ”maalin” muodossa. Samainen herra Erös on mielestäni jo useamman vuoden enemmän epäonnistunut kuin onnistunut niissä suorituksissaan, joita olen televisiosta nähnyt. Luotto on kuitenkin ollut Kassain rinnalla kova. Ehkä liiankin. Luotosta puheen ollen nähtiinpä kisoissa myös varsin erikoinen episodi, kun Englannin tiimin uusi avustava Peter Kirkup korvattiin epäonnistumisen seurauksena hollantilaisella Sander van Roekelilla puolivälierään Tsekki-Portugali. Olisikohan hyvin viheltäneellä Webbillä ollut saumat finaaliin luottohevosensa Darren Cannin kanssa? Sitä emme koskaan saa tietää.

Webbin ohella pillin varressa lähes poikkeuksetta onnistuivat mielestäni myös Rizzoli (puolivälierä), Proenca (finaali) ja Cakir (välierä). Lannoyn (välierä) ja Skominan (puolivälierä) esityksissä jäi vaivaamaan hieman tulkinnalliset käsivirherankkarit, joista varmaan tullaan vielä tulevissa koulutuksissa keskustelemaan. Rizzolin finaalivihellyksen tielle nousi Italian joukkue, joten siinä mielessä Proenca oli oikea valinta finaalituomariksi.

No, sitten vielä lyhyet kommentit muutamista puheenaiheista:
1) Maaliviivateknologia tulee – kaksi Englannin ottelua, yksi maali, yksi paitsio ja maailma huutaa niin, että ensin Blatterin Sepi kääntää takkinsa, minkä jälkeen tehdäänkin sitten yksissä tuumin päätös tämän teknologian käyttöönotosta hintaan 250 000 euroa per stadion. Mielestäni mentiin metsään. Maaliviivateknologiaa ei jalkapallossa tarvita, sillä puhumme niin marginaalisesta määrästä tilanteita, olkoonkin tärkeitä tilanteita. Itse kuulun tässä konservatiivis-matemaattiseen rintamaan, jonka näkemyksen mukaan jalkapallossa on esimerkiksi eksponentiaalisesti enemmän edeltääkö-maalia-paitsio -tyyppisiä tilanteita kuin maali-vai-ei -tilanteita. No, päätös on kuitenkin tehty ja ovi on niin sanotusti avattu.

2) Rankkarit – itku siitä, että rankkarit ovat väärä tapa ratkaista isoja otteluja lähti käyntiin oikeastaan jo chämppärifinaalin jälkeen. Kämisijät ovat mielestäni väärässä – rankkarit ovat ehdottoman hyvä tapa ratkaista otteluita. Pelaajat joutuvat kerrankin tekemisistään oikeaan tulosvastuuseen, mikä näin järjettömien tähtikulttien kulta-aikana on ainoastaan kohtuullista.
Sitä paitsi, paineensietokyky on eräs tekijä, mikä erottelee suuret voittajat häviäjistä.

Aiheeseen liittyviä uutisia:
UEFA President answers UEFA.com users
The greatest honour
Privileged Proença prepared for career peak
Blatter: Technology’s time has come

Ja loppuun vielä kotimaista eurojalkapalloa, jota siis pelattiin ensimmäistä kertaa myös kotoisalla Harjulla. Kylän isokynäisemmät miehet (Heikkilä & Kaarkoski) ovat tietenkin aihetta jo tahoillaan käsittelleet, kuten myös kaikki urheilua seuraavat lehdet, jotka lähes kaikki määrittelivät tämän ottelun eräänlaiseksi elämän ja kuoleman kamppailuksi JJK:n tulevaisuuden suhteen.

Harjulla nähtiinkin taisteleva kotijoukkue ja isolla osalla pelaajista oli oikeasti bensa loppu ottelun jälkeen, mikä tietysti kertoo hyvää tuosta mainitusta taisteluilmeestä. Hyvä esitys antaa jopa realistiset jatkosaumat, sillä norjalaisvastustajan esitystä ei voi mitenkään erityisen lupaavana pitää. Toisaalta ei missään nimessä pidä tuudittautua siihenkään, että homma olisi millään tavalla paketissa. Jonkinlaista valoa siis JJK:n pitkässä tunnelissa on pitkästä aikaa näkyvissä – toivotaan, että näin on vielä myös ensi viikolla.