Nuijan päästä – tulkintaa ja syytöksiä

Kausi on sitten taputeltu ja kotimaassa HJK juhlii neljättä peräkkäistä mestaruuttaan. Inter oli mukana taistelussa loppusuoralle asti, mutta ei pystynyt kääntämään ratkaisevia otteluja hyväkseen. Lisäksi muutamat avainpelaajien loukkaantumiset vaikuttivat varmasti heidän iskukykyynsä heikentävästi. Putoamistaistelussa Jaro päihitti lopulta Hakan molempien voittaessa viimeisen kierroksen ottelunsa.

Jos nyt sitten vielä palaan lokakuun alkuun ja siihen ehkäpä tämän kauden puhutuimpaan tilanteeseen erotuomaritoiminnan kannalta. Tilanne on analysoitu puhki monellakin taholla (Esim. Futisblogi Puoliaika ja Dutch Referee), joten en enää puutu laajasti teknisiin yksityiskohtiin.

Joidenkin mielestä tämän tilanteen yhteydessä syntynyt kavennusmaali oli nimenomaan se maali, joka pudotti Hakan liigasta. Totean vain, että vaatii sopivasti valikoivaa muistia päästä tuohon loppupäätelmään. Jalkapallokauden aikana tapahtuu useita pelin kannalta merkityksellisiä (ja suhteellisella asteikolla tätä tilannetta merkityksellisempiä) asioita.

Tästä tilanteesta poikkeuksellisen tekee kuitenkin se, että kyseessä oli jotain sellaista, mitä ei tapahdu juuri koskaan ja ensimmäinen tunne asiasta on se, että kaksi palloa kentällä saman joukkueen heittämänä täytyy olla väärin. Sen enempää ajattelematta lopputulos on siis se, että tapahtui merkittävä tuomarivirhe. Missään vaiheessa julkinen kritiikki ei ole kuitenkaan kohdistunut niinkään tuomariston heikkoon ennaltaehkäisevään toimintaan, vaan itse tehtyyn tulkintaan ja maalin hyväksymiseen, mikä itse asiassa on tämän hetken käsityksen mukaan oikea ratkaisu tässä tilanteessa.

Kyseessä on erittäin monimutkainen asia ja siksi onkin valitettavaa, että suuri osa asiaa kommentoineista ei ole edes vaivautunut ottamaan selvää, mistä oikeastaan kiistellään – näin myös julkinen keskustelu on sopivasti vääristynyt ja lopputulos on luonnollisesti sitä, mitä suurimpaan ääneen on huudettu.

Haluankin nostaa esiin sääntöjen ja erotuomaritoiminnan kannalta pääasian, josta on itse asiassa keskusteltu vain vähän, sillä aihe on jopa asiantuntijoille vaikeaselkoinen. Tässä tilanteessa on olennaista tulkinta peliin vaikuttamisesta ja asia on kaikkea muuta kuin selvä. Valitettavasti julkisen keskustelun taso ei ole ollut erityisen laadukas, sillä suurin osa mielipiteensä esittäneistä ei oikeasti ymmärrä, mistä asiassa oikeastaan on kysymys. Ei siitä, että kentällä oli kaksi palloa. Ei siitä, että jotkut reagoivat jälkimmäiseen palloon. Siis vielä kerran – on kyse peliin vaikuttamisen tulkinnasta.

Sääntökirjassa peliin vaikuttaminen on määritelty vain paitsiosäännön yhteydessä, missä todetaan seuraavasti: ”peliin vaikuttaminen tarkoittaa kanssapelaajan syöttämän tai pelattavaksi jättämän pallon pelaamista tai koskettamista”. Tämä ei puolestaan sovellu tässä kyseessä olevan säännön 5 tulkintojen ja lisäohjeiden esittämään kahden pallon tilanteeseen.

Sekä Palloliitto että FIFA ovat todenneet erotuomariston tulkinnan olevan tässä tilanteessa oikea. (Huomatkaa, että tällä tulkinnan oikeellisuudella ei ole mitään tekemistä tilanteen ennakoinnissa tehtyjen virheiden kanssa.) Edelleenkään peliin vaikuttamisen määritelmää ei ole kuulunut miltään taholta ja epäilen, että tuskin kuuluukaan. Näin ollen juupaseipästelyä voidaan jatkaa ratkaisemattomana loputtomiin.

Mielestäni tehty ratkaisu oli tässä erittäin vaikeassa tilanteessa oikea, sillä suurin osa pelaajista oli keskittyneenä oikean pallon pelaamiseen, eivätkä keskialueella olleet pelaajat olisi ehtineet tilanteeseen mukaan, vaikka olisivat jättäneet pari höntsäaskelta ottamatta kohti Hakanpään väärästä paikasta heittämää toista palloa. Myöskään myöhästyneen pelaajan käsien levittelyä noin 20 metrin etäisyydellä maalista ei voi mielestäni tulkita niin, että keskialueella oleva pallo olisi vaikuttanut peliin, jota tuolloin pelattiin rangaistusalueella.
Oikea päätös? Mielestäni kyllä. Virheetöntä toimintaa tuomaristolta? Ei.

No, sitten vielä hieman tuoreimmista kansainvälisistä kuohuista. Viikonloppuna nähtiin kasa avustavien erotuomareiden surkeita suorituksia. Niin Italiassa kuin Englannissakin huonot paitsiotulkinnat olivat liian isossa roolissa. Juven pelin suhteen on jopa esitetty sopupeliväitteitä ja asiaa ruudun välityksellä sunnuntaina katseltuani en ihmettele – sen verran eksoottisia tapahtumia nähtiin.

Englannin huippuotteluissa avustavien virheillä oli ratkaiseva osuus ottelujen lopputuloksiin ja on ilman muuta selvää, että tarkkailupalautteen jälkeen on luvassa sitä kuuluisaa hyllyä. Ihmeellistä kyllä, mutta vieläkin enemmän keskustelua on herättänyt Chelsea-ManU -ottelun erotuomarin toiminta kentältäpoistojen ja erityisesti ottelun aikana lausuttujen kommenttien suhteen.

Chelsean joukkue on syyttänyt erotuomari Clattenburgia rasistisesta kielenkäytöstä Obi Mikeliä kohtaan. Huhujen mukaan tuomari olisi kutsunut pelaajaa ihmissukuiseksi eläimeksi. On selvää, että rasismi on tuomittavaa, mutta mielestäni tilanne avaa oven hieman isompaankin keskusteluun muutamien asioiden suhteen.

1) Millaista käytöstä pelaajilta sallitaan jatkossa? Näemmekö tulevaisuudessa herjauskanteita erotuomareiden suunnalta? 2) Jos erotuomari todetaan syylliseksi, mikä on hänen rangaistuksensa suhde pelaajille annettuihin rangaistuksiin? Esimerkiksi nyt on esitetty, että erotuomarin ura loppuisi, mutta toisaalta pelaahan herra Terrykin vielä. Lisäksi, aiheeseen liittyen olen muutaman tuttavani kanssa keskustellut, että 3) onko vähemmistöryhmiä kohtaan esitetty loukkaava kieli jollain tavalla enemmän väärin? Omakohtainen kokemus on sen suuntainen, että valtaväestöä kohtaan voi käyttää varsin kovaakin kieltä, mutta toisinpäin tilanne onkin kokonaan toinen.

Blogi jää tämän kirjoituksen myötä lomalle ja toivottaa lukijoilleen mukavaa syksyn jatkoa.