Tekijä: ksetk

Viikonloppuna pelatussa Jaro-Honka -ottelussa sattui rangaistuspotkutilanne, joka ei mennyt ihan putkeen. Itse asiassa tuomaristolle sattuu tilanteessa kaksi virhettä. http://youtu.be/_2DaBV7MOuc (Noin 30 sek jälkeen.)
Ensinnäkään kyseessä ei ollut niin kutsuttu feinting, sillä rangaistuspotkun suorittajan vauhti jatkuu vielä rytminmuutoksen jälkeenkin. Näin ollen tehty maali olisi pitänyt hyväksyä.

Tällä kertaa koko tuomariston keskittyminen herpaantui potkun suorittamisen aikana; erotuomari seurasi hieman liikaa rangaistusalueen rajalla olevia pelaajia, aet1 puolestaan maalivahtia. Aet2:n ja 4et:n fokus puolestaan oli enemmän yleiskuvassa kuin potkun suorittamisessa. Näin kävi mahdolliseksi tilanne, jossa erotuomarin ”tuntumalta” tehty ratkaisu meni läpi kaikilta neljältä.

Jos nyt kuitenkin oletetaan, että potkun suorittaja olisi sääntöjenvastaisesti pysähtynyt asetettuaan tukijalan pallolle, niin siinäkin tapauksessa tapahtuu sääntövirhe, sillä pallohan meni maaliin ja näin ollen rangaistuspotku olisi pitänyt uusia ja varoittaa potkaissutta pelaajaa.

Tässä tapauksessa peli kuitenkin jatkuu virheellisesti Jaron epäsuoralla vapaapotkulla. Ottelun erotuomari toimii rauhallisesti ja määrätietoisesti, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa siihen, että tilanne jatkuu ilman sen suurempaa protestointia Hongan pelaajien taholta.

No, jos ottelun erotuomari tekee tällaisen virheen, miten muiden tuomarijoukkueen jäsenten olisi pitänyt toimia ja millaiset mahdollisuudet heillä siihen oli tässä tilanteessa?

Optimaalisesti joku muu tuomariston jäsen olisi huomannut erotuomarin virheen ja välittömästi joko kommunikaatiolaitteiden tai lipun avulla ilmoittanut tuomarille, että rangaistuspotku oli oikein suoritettu ja maali pitää hyväksyä. Todennäköisesti tämä olisi ollut erittäin hankalaa myydä kotijoukkueelle, mutta joka tapauksessa se olisi siis tuomariston kannalta ollut toiseksi paras, ja sääntöjenmukainen, ratkaisu.

No, entäpä sitten, jos muut erotuomariston jäsenet eivät havainneet erotuomarin virhettä itse rangaistuspotkun suorittamisen valvonnassa, kuten nyt kävi (tai potku todellakin olisi ollut väärin suoritettu)?

Siinä tapauksessa heidän olisi pitänyt pystyä viestimään tuomarille, että rangaistuspotku tulee uusia. (Joko kommunikaatiolaitteiden tai lipun avulla.) Tässä kyseisessä tapauksessa käytössämme oli tangenttiradiot, joissa kommunikaatiolinja ei ole automaattisesti auki ja joiden kanssa kommunikaatio on haasteellista nopeissa tilanteissa.

Tällä kertaa avustavien erotuomareiden neuvoa-antavat kommentit siitä, että peliä ollaan jatkamassa väärin, eivät olleet tarpeeksi painokkaita. Parempi tapa olisi käytössä olleilla apuvälineillä ollut kuitenkin lipun nostaminen ylös ja napin painaminen erotuomarin huomion saamiseksi. Näin oltaisiin voitu vielä päätyä keskustelun jälkeen ratkaisuun, missä rangaistuspotku olisi uusittu. Se olisi erotuomariston kannalta ollut ehkä kolmanneksi paras ratkaisu.

Tuloksena oli kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu, missä jatkettiin kotijoukkueen epäsuoralla vapaapotkulla.
Ottelun tuomaristo oli kokemukseltaan ja osaamiseltaan taatusti sellainen, että tällaisten virheiden ei pitänyt olla mahdollisia. Ja silti näin kuitenkin kävi.

Olemme ottelun jälkeen keskustelleet asiasta ja todenneet virheeseen johtaneet tekijät. Olkoon tämä julkinen häpeärangaistus meille neljälle ja samalla hyvä muistutus kaikille erotuomarikollegoillemme kaikilla tasoilla – sääntötuntemuksen, keskittymisen ja ohjeiden merkitystä ei voi riittävästi alleviivata.

Edellisestä blogauksestani on aikaa puolisentoista kuukautta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan sinä aikana. Otetaanpa yleiskatsaus.

Kerhon puolella olemme pitäneet kuukausikerhot, tilanneet varusteet ja järjestäneet futsal VaajaCupin. Lisäksi yhteislenkit ja salivuoro ovat pyörineet läpi kevään. Osanotto on ollut vaihtelevaa, mutta pääasiallisesti tapahtumat on pystytty järjestämään suunnitellusti. Erityisen positiivista on ollut kuulla, että osanotto lenkeillä on välillä ollut jopa ennätyksellisen runsasta – toivottavasti samoin on myös kuntotestin läpäisijöiden suhteen 20.4.

Piirin puolella kevään koulutusputki on niin ikään yhden peruskurssin muodossa avattu ja rumba jatkuu kolmen jatkokurssin, kenttäkoulutusten, kolmosen kurssin ja Haapamäen peruskurssin muodossa aina toukokuun alkuun saakka. Uutta piirin puolella on mahdollisuus käyttää sähköistä kuittia sekä paikalliskulukorvauksen poistuminen – näistähän piirijohtaja Matinlassi kävikin eilen puhumassa ja kaikille muillekin ohjeistus on tulossa vielä lähiaikoina.

Liittotasolla sarjat ovat jo pyörähtäneet käyntiin aikoja sitten ja Suomen Cupkin alkaa olla muutamaa kierrosta vaille syyskuun finaalissa. Juniorisarjoissa ihmetystä on aiheuttanut uusi vaihtomenettely, jolla on pyritty karsimaan vaihtojen peliä häiritsevä katkominen toisella puoliajalla. Suurin osa tuomareista on kuitenkin osannut olla aktiivinen ja hakea tiedot liiton sivuilta, vaikka kerhon Tietosivut ovatkin vielä työn alla.

Sähköisen pöytäkirjan täyttäminen on siirtynyt liiton sarjoissa ja cupissa joukkueiden vastuulle, mikä sinänsä on ihan järkevä muutos ainakin tuomareiden näkökulmasta katsoen. Tosin, vieläkin kyseisen dokumentin täyttäminen on käsittämätöntä tuskaa käytettävyytensä suhteen – en ainakaan itse ole nähnyt luvattuja parannuksia asian suhteen.

Toimijakortin kanssa ollaan käyty lähes käsittämätön vuoden mittainen valmisteluhäslinki liittovaltuustossa, jota en viitsi sen enempää kommentoida. Lopputulema näyttäisi nyt kuitenkin olevan se, että ilmainen sisäänpääsy säilyy ainakin tulevan kauden osalta. Asiaan palataan myöhemmin kerhon tiedotteissa.

No, loppuun vielä hieman ulkomailla haisteltuja tuulia Turkista.

Suomalaiset valioerotuomarit ja huippuavustavat leireilivät siis Turkin Antalyassa maaliskuun alussa. Valioerotuomarimmehan ovat olleet harjoitusleirillä jo muutamana aikaisempana vuotena, mutta avustavat olivat mukana nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtuman pääpaino oli fyysisessä harjoittelussa sekä luennoissa ja kentäkoulutuksissa. Luentojen ja kenttäkoulutusten suhteen saimme arvokasta oppia FIFA-kouluttaja Steve Bennettiltä, joka osallistui suomalaiserotuomareiden leirille myös viime vuonna. Leirin fyysisestä harjoittelusta vastasi puolestaan tuore fysiikkavalmentajamme Vesa Kuparinen.

Kurssin ohjelma oli varsin intensiivinen, eikä viikon aikana ollut juurikaan vapaa-aikaa. Aamuverryttelyt ja kenttäkoulutukset mukaan lukien harjoittelimme viikon aikana laadukkaasti 17 kertaa hyvissä olosuhteissa. Lisäksi päiväohjelmaan kuului 2-3 luentoa tai ryhmätöitä.

Steve käsitteli luennoillaan kommunikaatiolaitteita, yhteistyötä, rikkeiden tunnistamista ja luokittelua sekä käsivirheitä. Erityisen tarkastelun alla olivat kiellettyyn peliin ja sääntöön 12 liittyvät asiat. Lisäksi herra Bennett korosti absoluuttisen sääntötuntemuksen merkitystä pelin johtamisen välineenä.

Suomessa viime vuosina tekemämme järjestelmällinen erotuomaritoiminnan kehittämistyö on noteerattu myös kansainvälisesti. Herra Bennett korostikin hyvin suomalaisille sopivia arvoja – pitkäjänteisyyttä ja nöyrää työntekoa – tulevaisuuden menestystekijöitä mietittäessä. Amatöörituomareilla on mahdollisuus menestyä myös kansainvälisesti, mutta vaatimustaso on erittäin korkea, eikä se tulevaisuudessa tule siitä laskemaan. Niinpä on selvää, että menestyäksemme meidän on luotava kotimaassa huipputuomareille sellaiset toimintaedellytykset, että voimme edelleen kehittää toimintaamme vastaamaan jatkuvasti kehittyvän huippujalkapallon tarpeita. Tässä suhteessa olemme viime vuosina kulkeneet oikeaan suuntaan. Myöskään saumattoman yhteistyön ja terveen keskinäisen kilpailun merkitystä ei tässä suhteessa sovi väheksyä ja siinä mielessä tällainen leiri oli omiaan palvelemaan tätä tarkoitusta.

Muutama kuva nähtävillä täällä.

Seuraavassa blogauksessa sitten kuulumiset UEFA CORE:n päätösjaksolta.