Tällä kertaa esittelyssä kerhomme yksi menestyneimmistä tuomareista Lasse Koistinen.
Kuinka paljon matseja kertyi kv. tasolla ja kotimaassa?
LK: Kv.otteluita noin 60, joista avustavana 57 ja erotuomarina 3. Kotimaassa 102 liigaottelua avustavana ja 43 Ykkösen ottelua erotuomarina. Lukematon määrä muita liiton otteluita eri tasoilla. Yhteensä noin 2000 tehtävää.
Miten päädyit futistuomariksi?
LK: Tykkäsin jalkapallosta ja neuvoin jo ala-asteella opettajaa sääntöjen suhteen ja kerran hän sanoi, että tuomitsepas sinä. No, se tuntui hyvältä ja menikin hyvin mielestäni. Peruskurssin kävin huhtikuussa 1979 Lapualla 15-vuotiaana.
Muistatko vielä ensimmäisen ottelusi? Missä se oli ja miten suoriuduit?
LK: Ensimmäinen virallinen ottelu oli muistaakseni Kauhavan Visa – APV E-juniorit vuonna 1979 Kauhavan keskuskentän nurmella. Se päättyi 3-0 ja annoin jopa yhden rankkarin. Mainiosti se meni. Ensimmäinen miesten ottelu tuli jo siitä parin kuukauden kuluttua 6.divisioonassa Kauhavan Visa – Kauhajoen Karhu 0-8.
Mikä on ollut urasi kohokohta?
LK: Niitä on monta. Eka Ykkösen vihellys Kuopiossa 1990, avustavana Suomen cupin finaali 1991 Ilkka Kohon ja Markku Niemelän kanssa ja myös 1994 ja 2000 finaalit, Jazz-MyPa 1993 mestaruusottelu Porissa (lähes 11 000 katsojaa), Champions liigassa 1994 Steaua – Anderlecht Bukarestissa, kaikki kuusi A-maaottelua ja eurocupien ottelut.
Paras tai ikimuistoisin erotuomarikokemus?
LK: Vaikea vertailla näitä, ehkä viimeinen A-maaottelu Tanska-Slovenia, kun Schmeichel päätti maajoukkueuransa ja 32 000 katsojaa oli Parkenilla. Tai kun olen tavannut esim. Pelen, Eusebion, Bobby ja Jack Charltonin, Alex Fergusonin ja vaihtanut pari sanaakin heidän kanssaan.
Pitkän uran varrelle mahtuu varmasti useita upeita otteluita, mutta mikä on mieleenpainuvin ottelusi?
LK: Kyllä se varmaankin oli kuitenkin se UCL-matsi Bukarestissa. Ottelutapahtuman kokonaisuus oli vaikuttava, vaikka en ollutkaan aivan parhaimmillani pelin kiihkeinä viime hetkinä.
Jos et olisi aloittanut tuomarointia mistä olisit jäänyt paitsi?
LK: Tuskin olisin jalkapallossa kokenut mitään lähellekään tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä erotuomariperheessä vallitsee. Ja nähnyt lukemattomia paikkoja, joissa ei varmasti olisi koskaan tullut käytyä muuten. Ja se uuden ottelun jännitys, pelin jälkeinen tyydytys onnistumisen jälkeen, adrenaliinitasot korkealla pitkään. Siihen jäi koukkuun.
Mitkä ovat mielestäsi erotuomarin/aet:n kolme tärkeintä ominaisuutta?
LK: Rohkeus, johdonmukaisuus, tahdonvoima
Mitä neuvoja antaisit nuorille tuomareille, jotka haaveilevat pääsystä kv. kentille?
LK: Tehkää paljon töitä sääntöjen ja fysiikan eteen. Vasta sen jälkeen voi persoona alkaa kunnolla kehittyä kohti vaativampia paikkoja.
Kerro joku kommellus tai sattumus mikä sattunut pelissä tai reissulla?
LK: Niitähän olisi kirjaksi asti, mutta mainittakoon eräs Ykkösen vihellykseni Raumalla, kun sekoilin samannäköisten pelaajien ja siirretyn varoituksen kanssa ja tulin ajaneeksi pelaajan ulos,kun luulin antaneeni hänelle aiemmin jo varoituksen. Kun kalabaliikin jälkeen huomasin virheeni, sain pelaajan pillillä palaamaan 200 metrin päästä pukuhuoneen ovelta takaisin otteluun. Ja sitten vielä pantiin oikea pelaaja ulos kahdella varoituksella. Koko hommaan meni aikaa semmoinen viisi minuuttia, oli aika nolo olo. Onneksi avustavana toiminut Tapio Yli-Karro oli hereillä.
Kuvan herrasmiehet ovat vas. Yngve Sjöblom, Mikko Vuorela, Sir Bobby Charlton ja Lasse koistinen. Kuva on vuodelta 1997 u18-karsintaottelusta Englanti-Portugali. Ottelu pelattiin Buryssa ja mukana olivat mm. Michael Owen ja Nuno Gomes