Vekkeli Sveitsissä UEFA:n CORE-koulutuksessa
KSETK:n Minka Vekkeli on matkannut alkuviikosta Sveitsin Nyoniin UEFA:n päämajaan CORE-erotuomarikoulutukseen. Kymmenen vuoden ajan toiminut CORE (Centre of Refereeing Excellence) -koulutus valmistaa erotuomareita kansainvälisiin tehtäviin ja ensimmäisessä ns. introductory-vaiheessa katsotaan erotuomareiden lähtötaso, jolloin he saavat omat henkilökohtaiset valmentajansa ja harjoitusohjelmat.
Koulutus kestää kaikkiaan kymmenen päivää (18.2-27.2.) ja pitää sisällään kuntotestit, klippikoulutuksia ja luentoja (urheilupsykologi, huipputuomarin vierailu, rasismi, VAR yms.) sekä myös käytännön harjoittelua ja yhden pelin. Matkassa Vekkelin lisäksi ovat Suomesta myös porvoolainen Alisa Levälampi ja turkulainen Jolanda Närhi. Tuomareita on Suomen lisäksi Sveitsissä helmikuussa Albaniasta, Bulgariasta, Italiasta, Venäjältä ja Ukrainasta.
CORE-koulutus jatkuu syyskuussa, jolloin tuomarit palaavat vielä viikoksi Sveitsiin.
Kansainvälistä uraa tekevä KSETK:n Minka Vekkeli (2. vas.) matkasi jo viime kesänä Ranskaan FIFA:n kurssille. Pikaisella aikataululla kokoon kutsutulla kurssilla ei kaikki mennyt aivan kuin Strömssössä, mutta kotiin palasi montaa kokemusta rikkaampi tuomari. Vekkelin itsensä kirjoittama, Pupillissa 1/2019 julkaistu matkakertomus on luettavissa alla olevaa ”Read more” -nappulaa painamalla:
Helteinen kesäseikkailu Galliassa
Osallistuin kesäkuussa Equal Playing Field järjestön tapahtumaan Ranskassa. Tapahtuman alkuperäinen idea oli saada naisten MM-kisojen aikaan paikalle yli 3500 pelaajaa ja rikkoa maailmanennätys pelaamalla pisimpään kestänyt jalkapallo-ottelu.
”Ottelun” arvioitu kesto olisi ollut noin viikon, yöt mukaan lukien. Tämä tavoite kuitenkin kutistui, koska helteiden vuoksi paikalliset koulut ja joukkueet jättivät tulematta, eikä pelaajia saatu tarpeeksi paikalle.
Virallista ennätystä varten pelissä piti oleman myös erotuomarikolmikot ja EPF olikin yhteyksissä FIFA:an, että voisivatko he järjestää kurssin samaan aikaan, jotta saataisiin tarvittava määrä tuomareita houkuteltua paikalle.
Itse sain tiedon tapahtumasta Naisten Liiga tuomareiden Whatsapp-ryhmään noin kolme viikkoa ennen tapahtumaa. Tietämättä sen tarkemmin tapahtumasta tai kurssin sisällöstä, ilmoittauduin ja pääsin kurssille.
FIFA-kurssille valittiin pääosin nuoria, ei-KV tuomareita, jotka halusivat kehittyä ja päästä urallaan eteenpäin. Osallistujia oli yhteensä noin 50 ja eri kansallisuuksia 36. Eniten tuomareita oli Euroopasta, mutta paljon myös CONCACAF -alueelta (Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian alueen), muutama myös Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Australiasta. Omat huonekaverini olivat Meksikosta ja Australiasta. Kouluttajat olivat Suomesta Kirsi Heikkinen, sekä ex-FIFA:t Kanadasta ja Puolasta.
Ranskan Lyonissa oli viime kesänä paitsi lämmin niin myös kansainvälinen tunnelma.
Saavuimme Lyoniin keskiviikkona ja hotelilla tapasimme muita osallistujia. Meille kerrottiin, että ison kentän peli olikin vaihtunut 5vs5 jalkapalloon ja että ottelu alkaisikin vasta perjantai-iltana. Ottelussa vihellettäisiin yksin, eikä kouluttajat tarkkaile meitä.
Tämä oli todella iso pettymys, koska oletin, että pääsen tuomaroimaan kolmikoissa ja että saisimme siitä palautetta. Alkuinfon jälkeen oli aikaa tutustua muihin tuomareihin ja illallisen haimme itse kaupasta. Ensimmäisen päivän jälkeen oli edelleen epäselvää, että mihin olen tullut ja mitä seuraavien päivien aikana tulisi tapahtumaan.
Torstaiaamuna kävelimme puolisen tuntia Olympic Lyonin Akatemian harjoitusalueelle, jossa tapahtuma järjestettiin. Meidät jaettiin puoliksi ja osa siirtyi FIFA-kouluttajien kanssa luokkahuoneeseen ja meidän ryhmä jäi ulos ihmettelemään, että mitäs me nyt tehdään seuraavat pari kolme tuntia.
Pian meille alettiin järjestämään eri ryhmäytymispelejä ja määrättiin ohjaamaan lasten ja nuorten palloilupisteitä. Lämpötila oli koko ajan vähän vajaa 40 astetta ja auringossa oleskelu ei saanut juurikaan kannatusta. Lounaaksi saatiin ranskalaiseen tapaan patonkia, tosin sekin tuli reilu tunnin luvattua myöhemmin.
Iltapäivällä oli sitten meidän vuoro päästä vihdoin kurssille ja heti alkuun olikin videotesti, joka sisälsi 25 klippiä eri naisten peleistä, uusilla säännöillä. Muutama niistä käytiin heti läpi ja kerrottiin, että kurssi pohjautuisi noihin klippeihin ja niiden kautta käydään läpi uusia sääntöjä ja muutoksia. Kolmen tunnin setistä viimeinen tunti käytettiin kentällä, missä simulointiin eri tilanteita, harjoiteltiin yhteistyötä, kommunikaatiota ja hiottiin yhteisiä tapoja toimia; näyttöjä, vinkkejä, vihellyksiä yms.
Iltapalaksi meille tarjottiin pizzaa ja katsoimme MM-kisa pelit hotellilla yhdessä. Olimme melko kaukana Lyonin keskustasta ja kuumuuden vuoksi ilmastoitu hotellihuone oli paras paikka viettää aikaa.
Seuraavat päivät menivät samalla kaavalla. Joko aamu- tai iltapäiväryhmä FIFA-kurssilla, jossa jatkettiin klippien läpikäyntiä ja eri kenttäharjoituksia ja loppupäivä tyhjää. Osa klipeistä käytiin läpi ryhmätöinä, mikä oli varsin mielenkiintoista johtuen tuomareiden eri tasoista ja kielitaidoista. Yhden luennon meille piti myös Melbournen yliopiston luennoitsija aiheesta henkinen paine ja resilienssi.
Suomalaisena pärjäsin kurssilla hyvin, koska kielitaito ja osaaminen olivat riittävät. Tiesin klippien kriteerit ja pystyin seuraamaan koulutusta englanniksi. Mm. brassit ja meksikolaiset vaativat, että joku kääntää koulutusta heille, eivätkä he voineet esittää näkemystään kurssilla.
Kenttäkoulutus meni myös osaltani pääosin hyvin, koska samoja asioita oli tehty liiton ja kerhon kanssa Suomessa. En myöskään häkeltynyt, kun piti toimia myös avustavana. Joidenkin maan tuomarit tekevät vain yhtä roolia ja tämä näkyi mm. kun avustavien piti viheltää pilliin ja johtaa tilanteita.
Itse en juurikaan välittänyt maailmanennätyspelistä ja teinkin minimisuoritukset, eli kävin pelaamassa noin 15 minuuttia ja vihelsin kahtena päivänä puoli tuntia. Näitä pelejä ei tarkkailtu ja pelaajien taso vaihteli paljon, eli pelit olivat täyttä ”höntsää”.
Keskityinkin itse ennemmin lepäämiseen ja kurssiimme. Maailmanennätys kumminkin onnistui; 69 tuntia ilman katkoja, 807 pelaajaa (ei edes-takaisia vaihtoja), eli maailman eniten pelaajia yhtäjaksoisesti 5vs5 jalkapallo-ottelussa!
Isoin asia, mikä jäi kurssista jäi mieleen, oli keskustelut eri maiden tuomareiden kanssa. Paljon puhuttiin treenaamisesta, pelien määrästä, mahdollisuuksista ja vaihdoimme kokemuksista. Porukka hitsautui nopeasti yhteen ja osa keskusteluista oli hyvinkin henkilökohtaisia. Kurssin aikana tuli muodostettua useampiakin kaverisuhteita ja voi olla, että samoihin henkilöihin törmää vielä uudelleen. Toki kurssi myös vahvisti uskoa itseeni, sillä pärjäsin videotestissä, kenttäkoulutuksissa ja sain hyvää palautetta.
Kurssin loputtua jäin vielä Lyoniin seuraamaan naisten MM-pelien välierät. Saimme kontaktien kautta liput hyville paikoille ja pääsimme nauttimaan jenkkien, brittien ja hollantilaisten juhlinnasta.
Vaikka järjestelyt eivät kaikin osin pelanneetkaan, emmekä juuri saaneet otteluista palautetta, niin kokonaisuudessaan Ranskan seikkailu oli kuitenkin lopulta varsin hyvä reissu!